Hyundai Ioniq ja Suomen Turku

Olen käynyt monessa paikassa, mutta Suomen Turku on jäänyt paitsioon. Onhan se kuulemma nätti kaupunki.

Hyundai Ioniqin koeajopäivät osuivatkin siis mukavasti kohdalle kun edessä oli noin 340 kilometrin matka yön yli Helsingistä Turkuun ja takaisin.

Ioniq on Hyundain kokonaan uusi automalli, jota Suomessa edustaa Autoverkkokauppa.com. Ioniq on suunnilleen Volkkari Golfin tai Toyota Corollan kokoluokkaan osuva pienempi perheauto. Se on voittanut 2016 Red Dot Design Awardin, eli suunnittelu tässä menopelissä on virallisesti hyvää.

Ioniqista tehdään kolmea versiota: Hybridiä, pistokehybridiä ja täysin sähkökäyttöistä versiota. Nyt alla on näistä viimeisin, täyssähköinen Hyundai Electric. Erittäin optimistinen NEDC-kantama autolle on 250 kilometriä, eli käytännössä autolla saavuttaa pari sataa kilometriä maantietä ennen lataustaukoa.

Matka Helsingistä Turkuun on kuitenkin moottoritietä talvirajoituksilla, joten oli helppo arvata, että akku ei koko matkaa kantaisi. Ei varsinkaan kun liikkeelle lähdettäessä akku ei ollut aivan täynnä. Pikalataukseen on onneksi mahdollisuus ABC-asemilla Lohjalla, Salon kohdalla Piihovissa ja Paimiossa.

Liikkeelle päästiin plussakeleissä, rännässä ja loskassa. Ioniqin kulutukseksi vakiintui vähitellen 16,9 kWh satasella, mikä on enemmän kuin lähes taianomaiset alle 14 kWh -lukemat mitä muutamat Ioniq-kuskit ovat saavuttaneet. Kulutus on kuitenkin linjassa sen kanssa, että auto on lämmitetty nollakeleistä akkusähköllä ja autolla ajettiin kovaa. Hitaammilla keskinopeuksilla kulutuskin lienee matalampi.

Ioniq on moottoritiellä vaivaton ajettava. Kabiiniin tunkeutuu riittävästi lämpöä, penkit ovat mukavat, radio toimii ja auto on sähköautoille tyypilliseen tapaan hiljainen. Adaptiivinen vakionopeudensäädin kuitenkin lakkoili aika ajoin, ravan ja loskan peittäessä tutkan.

Ensimmäinen lataustauko osui Piihovin ABC:lle. Vaikka lataukset ovat nykyään onnistuneet aina hyvin, lähestyn pikalatausasemaa edelleen pienellä jännityksellä. Tälläkin kertaa CCS-pikalataus pyörähti hyvin käyntiin ensi yrittämällä.

Turkuun päästiin ilman kummempia kommelluksia. Pakkanen alkoi kiristymään, mikä ei sinänsä vaikuttanut autoiluun mitenkään. Sen sijaan kännykkäsovelluksen puute alkoi konkretisoitumaan kylmänä parkkiksella odottavan auton ikkunan rapsutteluna. Melkeinpä kaikki sähköautot voi komentaa kännykällä lämpenemään etänä – mutta Ioniqkia ei.

Turun Energia on asentanut Turkuun muutaman kadunvarsilaturin. Nämä CCS-pikalatausta hitaammat type2-tolpat riittivät hyvin meidän tarpeisiin, mutta välistä niiden asennustapa pisti ihmettelemään: Kun kolme pistoketta on lähekkäin, miten kolme autoa tulisi pysäköidä kadun varteen niin että kaikki saisi lataukseen? Ilmeisesti vain todella pitkällä piuhalla tämä onnistuisi, mitä harvemmin autoilijalla on mukana.

Seuraava aamu alkoi kylmissä merkeissä. Nyt edessä oli paluumatka Helsinkiin aurinkoisessa, mutta tulomatkaa kylmemmässä kelissä. Auton kulutus vakiintui lukemaan 17,1 kWh / 100 km, eli hieman tulosuuntaa isompaan kulutukseen. Kovempi kulutus on perusteltavissa isommalla lämmitystarpeella ja pakkasen hivenen suurentamalla ilmanvastuksella.

Koska Turusta päästiin lähtemään melkein täydellä akulla, pysähdyimme vasta Lohjan ABC:lle lataamaan, ennen kotiutumista Helsinkiin.

Matkan päätteeksi on helppo ymmärtää markkinan intoilua Ioniqin suhteen. Tämähän on mainio peli. Muutamissa paikoissa huomaa tehtaan uhraukset kustannustehokkuuden alttarilla, mutta tuntuu että kompromisseja on tehty suunnilleen oikeissa paikoissa. Ioniqin etumatka esimerkiksi Nissan Leafiin on todella merkittävä, ja kesällä myyntiin tuleva Volkswagen e-Golf sai Ioniqista kovan vastuksen.

Kirjoitan varsinaisen autoarvion erikseen.

Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala

Kannattaa myös tutustua Marko Saarenkedon Ioniq -matkakertomukseen.