Tesla Autopilot eli puoli tuhatta kilometriä avustettua ajoa

Pohdin edellisessä artikkelissani laserskannerien, eli LIDAR:ien merkitystä osana autonomista autoa. Tesla Motors on lähtenyt rakentamaan omaa näkemystään itsenäisestä autosta ilman laser-skannereita ja minulla olikin ilo päästä koeponnistamaan uutta Teslan 7.0 käyttöjärjestelmää ja Tesla Autopilot -tekniikkaa noin 500 km turneella Helsingistä Lappeenrannan tienoille ja takaisin.

Testipenkkinä oli likimain kaikilla herkuilla varustettu Model S P85D. Ei lopu teho eikä vetävät pyörät kesken. Kiitokset Shareit Car Clubille.

Teslan ”Autopilot” on kokoelma tekniikoita, jotka avustavat kuljettajaa matkanteossa. Kamera ja tutka tutkivat tietä auton edessä ehkä sadan metrin päähän, ja selvittävät edellä ajavien autojen sijaintia sekä kaistamerkintöjä. Näiden pohjalta auto tekee päätelmiä siitä minne autoa pitäisi ohjata ja voidaanko matkaa jatkaa vakionopeudensäätimeen säädetyllä nopeudella.

Reitti alkoi Helsingistä, Kehä 1:n kautta itään, moottoritielle (E18) Loviisaan. Tie oli märkä ja sula, sää pilvinen mutta ei sateinen. Liikennettä oli, mutta rajoitusten mukaan pääsi ajamaan. Autopilot suoriutui mainiosti näissä olosuhteissa. Auto pysyi siististi kaistalla, piti etäisyyden edellä ajavaan ja omaksi tehtäväksi jäi lähinnä auton ohjaamisen varmistelu.

Ongelmia alkoi Kotkan jälkeen. Uusi E18 Haminan ohikulkutie ei ilmeisesti ollut löytänyt vielä Googlen karttojen kautta Teslan kartastoon. Näyttöön ilmestyi teksti ”Hilighted road”, eikä tämän jälkeen suostunut toimimaan Autopilot, eikä minkään sortin vakionopeudensäädin. Tie sinänsä oli priimaa uutta moottoritietä, se ei olisi estänyt toimintoa mitenkään.

Tästä matka jatkui valtatie 26:sta kohti Lappeenrantaa. Tie oli erinomaisessa kunnossa ja sää suosi joten Autopilotilla ei ollut ongelmia tavallisilla tieosuuksilla. Mutta nyt tilanteita aiheutti risteykset ja bussipysäkit.

Risteyksien kohdalla teissä on tavallisesti levennykset siten, että samalla kaistalla mahtuu sekä pysähtymään ja odottamaan risteävää liikennettä, että ohittamaan tämän odottelijan. Samalle kaistalle mahtuu siis kaksi autoa vierekkäin. Näissä kohdissa Autopilot tuntui olevan ajoittain hukassa. On jännä tunne kun auto alkaa vaeltaa kaistan puolelta toiselle, ikäänkuin laitaa etsien. Bussipysäkeillä toistui ajoittain sama efekti, jos pysäkin ja ajokaistan väliltä puuttuu katkoviiva.

Yötä vietimme (ja latasimme) Lappeenrannan seutuvilla Pulsan asemalla.

Olin toivonut mukaan myös lumikelejä, ja niitä saimmekin kokea viimeisillä paluukilometreillä Kehä 1:llä Helsingissä. Kun lumi peittää kaistamerkinnät, autopilot ei kytkeydy päälle. Autopilot ei myöskään tiedä mitään sorateistä, joissa kaistamerkintöjä ei ole.

Automaattiajo onkin selvästi hyvien olosuhteiden ja pitkän matkan systeemi. Siitä ei ole iloa siellä, missä ehkä eniten avustusta tarvittaisiin, eli huonossa säässä ja lumen peittämillä teillä.

Koko noin 500 kilometrin testin aikana Autopilot nosti vain kerran ns. kädet pystyyn, eli piippasi ja ilmoitti että jatkappa kuski tästä. Tällöin tultiin mutkaan ja mäenpäälle yhtäaikaisesti ja ehkäpä tien jatko oli kameran katveessa.

Toinen hieman vastaava tilanne sattui kutostiellä Kouvolasta kohti Porvoota. Tällä tieosuudella on pitkiä matkoja ns. leveäkaistatietä, mikä mahdollistaa kolmen tai jopa neljän auton ajamisen vierekkäin. Niinpä tällä tiellä onkin tapana ajaa kaistan oikeassa laidassa ja ohittaa hitaampia, vaikka vastaan tulee liikennettä.

Leveä kaista on kuitenkin Autopilotille hankala. Auto ei saa kovin hyvin haltuun kaistan molempia laitoja, mikä johtaa ajoittain vaeltamiseen kaistan laidalta toiselle. Sattuipa niin, että samalla kuin Tesla oli kaistan vasemmassa laidassa, vastaantulevalla kaistalla lähdettiin ohittamaan. Käänsin auton oman kaistan oikeaan laitaan.

Molemmat tapaukset olivat varmasti jonkinasteisia vaaran paikkoja. Kummassakaan tapauksessa en jäänyt kokeilemaan tekisikö Autopilot käännöstä tarvittaessa viime hetkellä itse, enkä suosittele sitä muillekaan. Autopilotin syrjäyttäminen rattia kääntämällä tuntuu vaativan yllättävän paljon voimaa, jota tietysti pienessä adrenaliinitilanteessa löytyykin sitten tarpeen mukaan.

Tesla Autopilot onkin ehkä enemmän filosofinen asia, eikä niinkään tekninen. Se on ennen kaikkea ajamisen avustin, kehittynyt kaistavahti. Autopilot ei ole autonominen auto, ei edes maantiellä jonne se selvästi sopii parhaiten. Tämä on syytä pitää mielessä.

Jaguarin XF-projektin johtaja Stephen Boulter on kritisoinut Teslaa siitä, että nykyisenkaltainen Autopilot joka sallii kuskin irrottaa otteensa ratista on vaarallinen. Mahdollinen onnettomuus voisi ”aiheuttaa vuosikymmenen takapakin autonomisissa autoissa”. Totta on, että Teslan tekniikassa ei ole mitään vallankumouksellista sinänsä. Samoja antureita ja logiikkaa olen ajanut muun muassa Volkswagenilta ja Mercedes-Benziltä.

Mutta siinä missä muilla valmistajilla kaistavahti lähinnä vinkkaa kuskille oikeaa suuntaa ja täristää rattia, Tesla ohjaa autoa itse. Tesla ei kuitenkaan muuta ajonopeutta nopeusrajoituskylttien mukaan, eikä vaihda kaistaa tai lähde liittymään omalla päätöksellään.

On jossain määrin perusteltua kritisoida Teslaa autopilotin markkinoinnista. Kun idea lanseerattiin aikanaan, välähteli ehkä turhan usein ajatus autonomisesta ajosta. Siitä tässä ei ole kysymys, ei tällä raudalla eikä softalla.

Kaikesta huolimatta pidin Autopilotista. Rentouttaa kummasti matkantekoa, kun ohjaamista ei tarvitse niin aktiivisesti tehdä itse, vaan voi lähinnä varmistella sitä. Kunhan siis muistaa varmistaa.

Annan myös arvaukseni seuraavista Tesla Autopilot -toiminnoista: Automaattinen nopeudensäätö rajoitusten mukaan, sekä ruuhkamatelu-moodi. Ja ehkä automaattinen autotalliin ajo.

Tämä on toinen osa autonomista autoa käsittelevää juttusarjaani. Tällä reissulla tehtiin myös videota. Seuraavat osat käsittelevät tunnettuja autonomisen ajon merkkipaaluja sekä autonomian softaa ja deep learningiä.

Maksoin normaalin listahinnan kaikista palveluista matkan aikana (lataukset, majoitukset, ruokailut..). Testiauton saimme korvauksetta käyttöömme.

Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala