Tämä artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Volvon kanssa.
Volvo on tehnyt yksityiskohtaisen tutkimuksen C40 Recharge -sähköauton koko elinkaaren päästöistä. Tutkimuksessa niitä verrataan toisen Volvon sähköauton, XC40 Rechargen ja bensiinikäyttöisen XC40:n elinkaaripäästöihin.
Tämä LCA-tutkimus (Life Cycle Assessment) kattaa kasvihuonekaasut (GHG, Greenhouse Gas), eli lähinnä hiilidioksidipäästöt ajoneuvojen koko elinkaaren aikana raaka-aineiden louhinnasta ja päättyen autojen hävittämiseen 200 000 kilometrin ajosuoritteen jälkeen.
Katso myös: Lehdistötiedote ja LCA-tutkimus (PDF).
Sähköautot mielletään tavallisesti ympäristöystävälliseksi tavaksi autoilla. Tutkimus vahvistaa tämän käsityksen, tarjoaa yksityiskohtaista tietoa päästöjen lähteistä ja kertoo sähköautoilijalla olevan hyvät mahdollisuudet vaikuttaa autonsa elinkaaripäästöihin.
Akusto ja alumiini suurimpana valmistuksen päästölähteenä
Kuten yleisesti tiedetään, ovat litium-ioniakkujen tuotannon päästöt merkittäviä. Tutkimuksen mukaan ajoakku vastaa jopa reilua neljännestä kaikista C40 Recharge -sähköauton tuotannon kasvihuonepäästöistä.
C40 Rechargen tuotannon päästöt ovat lähes 70 % suuremmat verrattuna bensiinikäyttöiseen XC40:een. Suuri ero johtuu pääasiassa juuri litium-ioniakuston tuotannon päästöistä.
Katso myös Volvo C40 Volvon www-sivulla.
Hieman yllättävää saattaa olla se, että jopa akustoakin suurempi tuotannon päästölähde on autossa käytettävä alumiini, jonka jalostaminen on hyvin energiaintensiivistä. Alumiinia käytetään sen keveyden ja korroosionkeston takia kaikenlaisissa autoissa, yhdessä teräksen kanssa.
Päästöjen näkökulmasta ilahduttavaa on kuitenkin se, että alumiinin kierrätys onnistuu nykyään hyvin. Myös akkujen kierrätysjärjestelmiä kehitetään jatkuvasti.
Sähköauto tuo päästövähennykset autoilijan ulottuville
Sähköauto C40 Recharge on suuremmista valmistuksen päästöistään huolimatta kuitenkin aina elinkaarensa aikana vähäpäästöisempi kuin polttomoottorivastineensa.
Taustalla on käyttövoiman vaikutus päästöihin. Tutkimuksessa esitetyn laskennan lähtökohtana on 200 000 kilometrin ajosuorite ja sen vaatiman sähkön kasvihuonekaasupäästöt kolmen eri sähköntuotantotavan pohjalta: tuulivoima, EU-alueen keskiarvosähkö sekä maailman keskiarvosähkö. Näitä vertailtiin polttomoottorikäyttöisen XC40:n päästöihin, jotka laskettiin E5-bensiinin päästöjen mukaisesti.
Katso myös talvinen autoarvio Volvo C40:stä.
Sähköauton pienemmät elinkaaripäästöt polttomoottoriautoon verrattuna toteutuvat kaikilla kolmella sähköntuotantotavalla, mutta päästövähennys korostuu tuulivoimalla tuotetun, lähes nollapäästöisen sähkön kohdalla. Tuulivoimalla ladatun Volvon elinkaaripäästöt ovat noin puolet verrattuna maailman keskiarvosähköllä ladattuun Volvoon, jonka senkin päästöt ovat noin kymmeneksen pienemmät polttomoottoriversioon verrattuna.
Sähkön alkuperän suuri vaikutus auton elinkaaren päästöihin tuokin yksittäiselle autoilijalle aivan uudenlaisen mahdollisuuden hillitä ilmastonmuutosta omalla toiminnallaan, siis lataamalla mahdollisimman vähäpäästöistä sähköä. Harvalla polttomoottoriautoilijalla on vastaavaa mahdollisuutta.
Autovalmistajilla on lisäksi käsissään pelimerkkejä, joilla tuotannon päästöjä voidaan merkittävästi vähentää jatkossakin. Tämä toteutuu uusien akkujen valmistustekniikoiden ja -kemioiden kautta sekä kierrätyksen tehostumisen myötä.
Sähköntuotanto yleisesti muuttuu vähäpäästöisemmäksi, mikä vaikuttaa suoraan kaiken valmistusteollisuuden päästöihin ja aivan erityisesti alumiinin jalostuksen ympäristökuormaan. Lisäksi teollisuudessa tutkitaan niin sanotun vihreän vedyn käyttöön perustuvaa, lähes päästöttömän teräksen tuotantoa, joka toteutuessaan avaa ovia autotuotannon päästöjen seuraavaan vähennysloikkaan.
Myös raaka-aineiden kierrätystä voidaan entisestään laajentaa nykyisestä. Tämä vähentää suoraan metallien jalostuksen energiantarvetta ja siten kasvihuonekaasujen päästöjä.
Kokonaispäästöjen laskeminen on vaikeaa
Viime kädessä auton valmistuksen, käytön ja käytöstä poiston päästöjen tarkka laskeminen on hyvin vaikeaa. Tutkimuksessa olikin tehty varovaisia, jopa pessimistisiä oletuksia eri materiaalien alkuperästä ja päästöistä. Todellisuudessa monet päästöt lienevät pienempiä verrattuna tutkimuksen lähtöolettamiin.
Esimerkiksi alumiinin tuotannon päästöt laskettiin suurimman päästölähteen, eli uuden, maaperästä louhittavan ja jalostettavan alumiinin tuotannon päästöarvojen pohjalta. Tosiasiassa kierrätysalumiinia käytetään jo nyt yleisesti autoteollisuudessa. Sen päästöt ovat merkittävästi maasta louhittavaa materiaalia pienemmät.
Myös rajanveto mukaan luettavien päästöjen osalta on mutkikasta. Tutkimuksen tekijät olivat päättäneet sulkea päästöarvion ulkopuolelle esimerkiksi autojen valmistukseen käytettävien tehtaiden ja muun infrastruktuurin rakentamisen päästöt.
Volvon tuottama laaja CLA-tutkimus tarjoaa mainion näkymän autoteollisuuden päästöjen muodostumiseen – ja ennen kaikkea se kertoo, miten niitä vähennetään entisestään.
Volvo tavoittelee hiilineutraalia toimintaa vuoteen 2040 mennessä.
Tämä artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Volvon kanssa. Lue lisää Volvo C40-mallista Volvon www-sivulta.
Teksti ja valokuva: Tuomas Sauliala, kuvaajat: Volvo
Kirjoittaja on sähkötekniikan, viestinnän ja markkinoinnin ammattilainen, joka on kirjoittanut sähköautoista ja niiden latausjärjestelmistä sekä ajoneuvojen ohjelmistoista vuodesta 2013 alkaen.