Suuri osa maailman väestöstä asuu jonkin veden äärellä. Usein meren rannalla, mutta myös jokien varsilla ja järvien äärellä.
Helsingissäkin saamme nauttia merellisestä maisemasta. Carl Ludvig Engel kuitenkin päätyi piirtämään Tuomiokirkon ja muun Helsingin keskustan niemelle, mikä vaikeuttaa kaupungin laajentamista ja teiden rakentamista vaatien kalliita siltoja ja tunneleita vesien yli ja ali.
Onneksi meillä stadilaisilla on saaristo: Suomenlinna ja Vallisaari ja muut. Niihin mennään lautalla.
Suomessa lauttaliikennettä harrastetaan muutenkin aikalailla. Kirjoitin kolmen vuoden takaa jutun Turun kauniista saaristoreitistä Golf GTE:llä. Golffiin saa mukautuvaa vakionopeudensäädintä ja kaistavahtia, mutta saarelta toiselle vievä autolautta kulkee vain kuljettajan ohjeistamana.
Mutta mitä jos lauttojakin automatisoitaisiin niinkuin autoja?
Vesillä on helpompaa – ja vaikeampaa
Lauttaliikenne on usein melko triviaalia toimintaa. Vesiväylältä on mahdotonta ajaa metsään, ja muutaman metrin heitto väylällä on harvoin ongelmallinen. Ajonpeudetkin ovat usein hyvin maltillisia. Määränpää näkyy usein suoraan lähtöpaikalta. Autonomisen auton pitäisi kyetä matkustamaan satoja kilometrejä vaihtelevassa liikenteessä, mikä on paria kertaluokkaa vaikeampaa.
Melko pienellä maantieteellisellä alueella liikkuville lautoille on myös helppo rakentaa nopeat langattomat tietoliikenneyhteydet, mitkä ovat tarpeen jos lauttoja joudutaan ottamaan etäohjaukseen esimerkiksi vaikeissa jääolosuhteissa. Pienet rannikkoalueet on helppo kartoittaa tarkasti laserskannereilla.
Sujuva tietoliikenneyhteys mahdollistaa myös lauttojen keskenäisen tilannetiedon jakamisen, mikä taas mahdollistaa merkittävästi suuremmat liikennetiheydet. Tähän Länsimetron automatisoinnillakin koitetaan päästä. Tällainen touhu mahdollistaisi lauttojen tuonnin paljon raskaammin liikennöidyille osuuksille: Automaattinen lautta voisi liikuttaa autoja Helsingin keskustan ja Laajasalon välillä tai helpottaa Jätkäsaaren yhä pahenevaa ruuhkatilannetta. Ehkä jopa korvata Kehä 1:n yhden kaistan. Lauttaliikenne voisi myös joustaa kysynnän mukaan: lauttoja voitaisiin keskittää sinne missä milloinkin on eniten liikennettä.
Jotta lautat voivat liikkua ketjuna lähellä toisiaan, tarvitaan nopeaa ja täsmällistä ohjausta. Vesi elementtinä eroaa melkoisesti kumirengasliikenteestä asfaltilla, mikä tuo haasteita mutta myös mahdollisuuksia ohjailuun.
Esimerkiksi jokiliikenteessä on otettava huomioon se tosiseikka, että alusta jolla liikutaan saattaa itsessään olla liikkeellä. Vesi mahdollistaa myös mukavasti täysin vapaan lateraalin liikkeen, eli lautta voi vaivatta liikkua paitsi keula edellä, myös sivuttain ja pyörähtää paikallaan. Tämä vaatii pyöriteltävät Azipod-tyyppiset potkurit sekä nopeasti reagoivat moottorit. Sähköautoilijat tietävät, että sähkömoottori tarjoaa välittömän väännön ja huipputehot heti paikaltaan. Lautanohjailussa tämä on tarpeen.
Lue myös: Kirjoitin syksyllä 2016 veneilyn sähköistämisestä.
Sähköistys vaatii laiturille latausautomaation ja melkoisen tuhdit sähköliitynnät, mutta kaupunkiolosuhteissa tämä harvemmin on ongelma. Bonuksena saadaan paikallisesti päästötön, käytöltään edullisempi ja yöliikenteeseenkin sopiva äänetön menopeli. Kelpaa huristella vaikka Amsterdamin tai Dubain kanavissa asutuksen keskellä.
Reaktor Breakpoint kertoo lisää!
Meillä Reaktorilla julkaistiin näiden ajatusten pohjalta tehty autonomisen lautan konsepti Slushissa 2017. Reaktor ei ole telakka eikä edes liikennepalvelujen tuottaja, mutta keinoälystä ja autonomiasta niin vesillä, maanteillä kuin vaikka avaruudessa meillä tiedetään yhtä ja toista. Ja Suomessa osataan kyllä tehdä laivoja ja muita vesillä liikkuvia härveleitä, kaikissa kokoluokissa.
Lauttaliikenne on merkityksellinen liiketoiminnan alue kotimaassa, mutta iso markkina on maailman suurkaupungeissa. New Yorkissa ollaan herätty siihen, että vesiväylät ovat alihyödynnetty resurssi, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Uutta väylää on luvassa jo tänä vuonna. Amerikkalaiset tuskin ostavat kokonaan Suomessa tehtyjä lauttoja rannoilleen, mutta ehkäpä niiden automaatio ja monet muut komponentit voisi olla suomalaisteknologiaa?
Keinoäly, autonomiset koneet ja liikenteen tulevaisuus ovat vahvasti esillä ensi toukokuun Reaktor Breakpoint -konferenssissa. Tsekkaa liput täältä ja kysy vaikka minulta alennuskoodia (tuomas.sauliala@reaktor.com).
Myös tässä blogissa aikaisemmin esitellyn Sensible 4:n Harri Santamala on tulossa Breakpointtiin. Ja monia muita perin mielenkiintoisia ihmisiä ja firmoja.
Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala
Olen töissä Reaktorilla. Meillä on toimistot kaikissa jutussa mainituissa kaupungeissa ja lisäksi Tokiossa. Onhan sekin meren rannalla.