Sensible 4 automatisoi pääkaupunkiseudun raideliikenteen syötön

Tapaan Harri Santamalan vasta perjantaina illalla. Olen myöhässä, koska joka ainoa taksi Helsingissä tuntuu tänään olevan joko matkalla Messukeskukseen tai sieltä pois. Bussit ja tiet täynnä. Mutta junan ja oman auton kyydittämänä pääsen Slush Y Mobilityn viimeisille minuuteille ja Afterpartyjen alkuun.

Täällä Sensible 4:n toimitusjohtaja Harri Santamala on. Silminnähden väsyneenä, mutta tyytyväisenä.

Alkuviikosta oli toisin. Harrilla oli kiire. Juto-testiauto oli purettu palasiksi osana kehitystyötä ja autoa jo valmisteltiin Suomen Lapin älytielle, Auroralle. Ehdin kuitenkin tutustumaan siihen mitä autosta oli kasassa ja Sensible 4:n tulevaisuudenvisioihin.

Sensible 4:n Otaniemen toimistolla on kaksi autoa. Edellisellä viikolla lehdistölle esitelty Renault Twizyn päälle rakennettu Juto, sekä sen tuleva, vielä nimeämätön sisarauto. Harri selittää, että autoja pitää olla useampi, jotta testaus- ja kehitysaikaa saadaan enemmän.

Sensorifuusiolla kaiken sään näkyvyys

Juto on pakattu täyteen sensoreita. Siinä on muun muassa kaksi 3d-laserskanneria sekä yksi tasolaserskanneri keulalla. Kahdeksan tutkaa (eteen, taakse ja molemmille sivuille), näkyvän valon kameroita ja eteenpäin katsova lämpökamera. Myös kiihtyvyyksistä asennon muutoksia mittaava IMU on pultattu matkaan mukaan.

Nämä sensorit ovat perustavaraa autonomisen auton kehittäjälle. Esimerkiksi Googlen (nykyisen Waymon) autot hyödyntävät pitkälti samanlaista sensoripakettia.

Sensoreita pitää olla monta ja erilaisia, jotta ympäristön havainnointi ja siten keinoälyn päätöksenteko ei ole yhdestä sensorista riippuvaisia. Jokaisella sensorilla on omat heikot puolensa: Tutkan erottelukyky on heikko, mutta se toimii kaikissa sääolosuhteissa yöllä ja päivällä. GPS paikantaa ihan hyvin, mutta herkkä kaupungin rakenteiden, kuten tunnelien katveille. Laser-skanneri luo erittäin tarkan kuvan ympäristöstä yöllä ja päivällä, mutta vain parin sadan metrin päähän, eikä se kovin tehokkaasti näe vesi- tai lumisateen läpi. Lämpökamera erottaa pimeässä mainiosti  ihmiset ja eläimet, autotkin, mutta sekin toimii heikosti sateella. Päivänvalokameran erottelutarkkuus on mahtava, mutta se vaatii päivänvaloa toimiakseen.

Selvästikin autonomisen auton sensoripalettiin ei ole löydetty sitä yhtä, kaiken ratkaisevaa sensoria. Eikä ehkä koskaan tulla löytämäänkään.

Mielenkiintoista kyllä ultraäänitutka, eli tutummin parkkitutka loistaa poissaolollaan. Harri selvittää, että ultraäänisensori sietää huonosti Suomen talviolosuhteita ja siksi se on korvattu kalliimmalla, mutta toimintavarmemmalla tutkatekniikalla.

Jutossa on kuitenkin myös pari pykälää erikoisempaa teknikkaa: Auton katolla nököttää tyhjä antennipaikka erittäin tarkalle RTK-sateliittipaikannukselle. Normaali autojen ja kännyköiden satelliittipaikannustekniikka vertailee satelliitista lähtevien signaalien aikaleimoja ja laskee niiden perusteella sijainnin noin 10-20 metrin tarkkuudella. Real Time Kinematic (RTK) -paikannus vertailee satelliittien radioaaltojen vaiheita ja käyttää vielä erillistä maa-asemaa referenssinä. Paikannus on näin senttimetriluokkaa, ja mahdollistaa helposti auton sijainnin selvittämisen kaistan tarkkuudella. Kunhan karttatieto on riittävän tarkkaa.

Toinen mielenkiintoinen kapistus liittyy Nokian 5G-verkkokehitykseen. Autonomista autoa on yleisesti pidetty tulevien 5G-verkkojen ehkä tärkeimpänä sovelluskohteena, koska liikennekäytössä lyhyt latenssi on jopa kirjaimellisesti elintärkeää. Otaniemessä onkin aiheeseen liittyvä 4G-kehitysverkko.

Sensible 4:n Juto on kiinni tässä, ja muutamassa muussakin 4G-verkossa kauko-ohjausta silmällä pitäen. Auton ideana ei siis ole olla täysin itsenäinen kulkupeli, vaan niin sanotun nelostason autonominen auto. Auto pystyisi siis etenemään kaikissa Suomen sääoloissa, mutta tarvittaessa nojaamaan ihmisen kauko-ohjaukseen.

Kirjoitin toukokuussa Sensible 4:n SAE Level 4-autonomiasta.

Suomalaisella automaattibussilla länsimetrolle

Tuntuu hämmentävältä, että pieni suomalaisfirma joka pitää pajaa hyvää vauhtia rapistuvassa Otaniemen vanhan TKK:n Sähköosaston talossa (jossa itsekin kävin fuksikursseja aikanaan!), tekee samankaltaista autoa kuin ehkä satojen miljoonien budjeteilla pelaavat jätit Kaliforniassa. Mutta Harri vakuuttaa että meillä Suomessa, varsinkin Aalto-yliopistolla ja Metropoliassa on tutkittu autonomisen ajamisen problematiikkaa jo vuosikymmenet. Näillä harteilla Juto nyt seisoo.

Mutta varsinainen uutinen ei ehkä sittenkään ole Juto ja sen autonominen ajaminen, vaan Sensible 4:n tulevaisuuden näkymät. Santamala kertoo, että muun muassa Espoon kanssa on jo sovittu automaattibussin kehittämisestä kohti liikennekäyttöä. Tällainen melkein itsestään ajava automaattibussi syöttää muutaman vuoden kuluessa erityisesti raideliikenteen, varsinkin Länsimetron asemia lähiöistä käsin.

Olisiko kyseessä sama bussi, kuin Sohjoa.fi -projektin pikkubussin kokoinen? Tässä projektissahan Santamala on ollut aktiivinen.

Ei, Harri sanoo. Kyseessä on kokonaan uusi, Suomessa tehtävä sukkulabussi. Se kulkee sähköllä. Sillä on monipuolinen yhteenliittymä firmoja ja tutkimuslaitoksia takana. Sukkulabussia operoi Kyyti Group Oy, se sama putiikki joka pilotoi Kyyti-palvelua nyt Helsingissäkin. Ja ei, auto ei matele muutamaa kilometriä tunnissa niinkuin Sohjoa.fi vaan neljänkympin matkanopeudella. Tarvittaessa paljon kovempaakin.

Vielä vuosi sitten autonominen auto tuntui olevan vuosien päässä olevaa scifiä. Nyt suomalaisfirma on hyvää vauhtia tuomassa itsenäisesti robottibusseja pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Slushin Y Mobilityssä Harri Santamalan naamalta näkyi väsymys, mutta myös tietty tyytyväisyys. Firmaa ja sen tuotetta oli tehty viikon ajan tunnetuksi niin rahoittajille kuin suurellekin yleisölle, melkein kellon ympäri. Nyt vihdoin Slush alkaa olla ohi. Sama ilme oli tuona viikonloppuna niin monella muullakin nykyajan yrittäjällä ja yritysedustajalla.

Olisipa tämä shuttlebussi ollut jo nyt ajossa. Ehkä sillä olisin ehtinyt aikaisemmin junaan, jolla olisin päässyt Pasilan asemalle ja siitä Y Mobilityyn.

En lopulta viettänyt Y Mobilityn afterpartyissä paljoakaan aikaa. Nenä osoitti jo kohti Reaktorin Slush.D -kehittäjäbileitä. Reaktor julkaisi Slushissa suunnitelman autonomisen lautan kehittämisestä kaupunkien vesiliikennöinnin avuksi. Myös Reaktorin lauttakonsepti on nelostason autonomiaa. Tästä tulevissa blogipostauksissa lisää.

Teksti ja kuvat:  Tuomas Sauliala

Päivitys 3. marraskuuta 2017 : Vantaan Sanomat kirjoitti mahdollisista tulevista automaattibusseista.

Olen töissä Reaktorilla ja teen muun muassa Reaktorin avaruus- ja liikkumispalvelujen markkinointia työkseni. Slushia voin suositella kaikille.