Kun wolfsburgilainen insinööri suunnittelee auton ja antaa sen espanjalaiselle muotoiltavaksi, ajaa tehdaslinjalta lopputuloksena Cupra Born. Auto on saanut nimensä Barcelonan kaupunginosan mukaan, mutta Zwickaulainen tehdas valmistaa sen. Aivan kuten rakentelee Volkswagen ID.3:nkin.
Cupra Born on neliovinen, keskikokoinen sähköauto. Suomeen tuodaan tällä hetkellä 58 kWh-akustolla varustettua takavetoista mallia, 150 kilowatin teholla.
Barcelonan Cupra on autona ID.3:n kanssa niin monin tavoin yhtenevä, että eroja pitää hakea ihan ajan kanssa. Mitä lopulta löytyikään?
Sähkö-Cupralla tositalvessa
Helmikuun ensimmäinen koeajo viikonloppu tarjosi lunta taivaan täydeltä. Edessä oli puolen tuhannen kilometrin reissu kaakkoisen Suomen Repovedelle ja kieltämättä takavetoinen matala auto herätti erinäisiä, ei niin vakuuttavia ajatuksia autoa käynnistellessä.
Vain muutaman kilometrin ajon jälkeen alkoi jo hikoiluttaa. Espoolaisessa lähiössä oli lunta oli valtavasti, joka puolella – toisin kuin lumiauroja, joita ei ollut missään. Mutta niinpä vaan matala, takavetoinen Cupra kiipesi mäet ylös ja rullasi kiertoliittymät.
Porvoon moottoritiellä olo oli jo rentoutunut, täällä aurauskalustoa oli ollut liikkeellä riittävästi.
Menomatkalle osui sekä moottoritietä, että valtatietä ja keskikulutus kertakaikkisen surkeassa ajosäässä oli lopulta 22,6 kWh satasella. Lämpötila oli vain muutaman asteen pakkasen puolella, joten lämmitys ei ottanut kohtuuttomasti energiaa.
Vertailun vuoksi ID.3:n kulutus oli vuotta aikaisemmin samoilla hehtaareilla Helsinki-Kajaani -välillä, kuitenkin sillä erotuksella että ID.3 oli raskaammin lastattu ja sää oli hieman kylmempi.
Cupran tutkapohjaiset avustimet, eli mukautuva vakionopeudensäädin ja kuolleen kulman vahti, toimivat menomatkalla hyvin lumisateesta huolimatta. Kaistavahti ei saanut tien muodoista ja ajourista mitään selvää. Paluumatkalla seuraavana päivänä vakionopeudensäädin lakkasi lumisateessa toimimasta, mutta kuolleen kulman vahti toimi edelleen.
Suurteholataus kärsii kylmässä
Lumisateessa ja nietosten keskelläkin täytyy ajoittain ladata. Menomatkalla oli pakkasta muutama aste, mutta Bornin latauskäppyrä kiipesi vain 67 kilowatin huipputehoon. Kesällä latausteho olisi parhaimmillaan noin sata kilowattia.
Myöhemmin latailen autoa muutamassakin eri latauspaikassa. Paras toteutuva latausteho Kempowerin laitteella on 80 kilowattia, joka oli kohdalle osuneen ABC-latauksen pömpelin suurin teho. Voi olla, että vielä muutama kilowatti olisi irronnut lisää tehokkaammassa latauslaitteessa.
Cupra ei ole ainoa auto, jonka latausteho kärsii kylmässä. Cuprassa lataustehon nousu lataussyklin alkuvaiheessa tuntuu kuitenkin hitaammalta verrattuna niihin autoihin mitä viimeaikoina olen päässyt ajamaan. Cupra todella kannattaa tuoda latauspaikalle pitkähkön ajorupeaman jälkeen ja mahdollisimman tyhjällä akulla.
Volkswagen on lupaillut MEB-alustalle uutta ohjelmistoa. Softalla olisi mahdollista lämmittää akustoa ennakkoon suurteholatausasemalle ajettaessa ja näin parantaa latauksen suorituskykyä. Toivottavasti parannukset esitellään myös Cupran sähköautoihin.
Mutta kuitenkin hyvä talviauto
Bornin talvitoimintoja voi siis lähestyä kahdella ajatuksella: Toisaalta Born on erittäin hyvä talviauto. Kabiini pysyi lämpimänä, ikkunat eivät keränneet huurua, lataus lähti aina ongelmitta käyntiin ja takavetoisenakin auto oli vakaa etenijä. Hyvä suoritus espanjalaisbrändiltä.
Toisaalta talvi rokotti suurteholatausta ja myös ajon avustimet pätkivät vaihtelevasti lumessa. Niiden eduksi on kuitenkin sanottava, että ne löivät sentään rehdisti hanskat tiskiin, eivätkä laittaneet autoa käyttäytymään ennakoimattomasti.
Repoveden reissun jälkeen taivas selkeni ja Helsingin helmikuu kääntyi plussalle. Lumen alta suli esille paljas tien pinta.
Piti melkein erikseen tarkistaa onko tämä todella se sama kulkupeli jolla vain pari päivää aiemmin ajoin: Cupra Born on asfaltilla täysin eri menopeli kuin lumen jään peittämällä valtatiellä. Bornin ketteryys, pirteä takavetoinen tehokkuus, pieni kääntösäde ja Volkkarimaisen mainio ajettavuus pääsevät nyt oikeuksiinsa. Bornia on suorastaan mukava ajaa ja se on varmasti mukava kesäauto.
Keskikonsoli on tuttu Volkkarikuskeille
Cupran keskikonsoli on tuttu Volkkari- ja Skoda-kuskeille. Konsernin ohjelmistossa on mukavia oivalluksia, mutta myös puutteensa. Sovellus voisi olla sulavampi ja nopeampi ja sen reititysalgoritmit voisivat tarjota pitkällä matkalla vähän fiksumpia latureita. Kolmannen osapouolen, kuten Spotifyn, sovelluksia järjestelmään ei saa, mutta Apple Carplay ja Googlen AndroidAuto toimivat.
Cupran käytettyvyyttä ylipäätään rokottavat samat hipaisupainikkeet mitkä ID.3:nkin rattia koristavat. Aina ei oikein tiedä, milloin pintaa pitää painaa, milloin hipaista ja milloin ensin koskea ja sitten liu’uttaa sormea. Kaiken kyllä oppii käyttämään, mutta kaikessa on myös oppimiskynnyksensä.
Bornin parasta antia on HUD-näyttö. Ajonopeudet, nopeusrajoitusten kamerapohjaisen tunnistamisen tulokset sekä ajo-ohjeet piirtyvät hienosti näytölle. Cupra osaa muuttaa vakionopeudensäätimeen asetettua ajonopeutta kylttien mukaan – kunhan ne eivät ole lumen peittämiä.
Cupran kännykkäsovellus toimi hyvin. Testilaitteena toimineessa Android-puhelimessa käyttö oli ehkä hieman hidasta, mutta softa ajoi asiansa. Volkswagen-konsernilla kännykkäsovelluksien toiminnot eivät ole kovin laajat, mutta tärkein asia, eli ennakkolämmitys, toimi testatessa joka kerta kuten pitikin.
Mille segmentille Born on tehty?
Cupra Born herättää kysymyksiä: miksi Volkswagen on konsernina päätynyt tuomaan ID.3:n kanssa niin samanlaisen auton myyntiin? Jos vertaillaan vaikka Audi e-tron Q4:sta, Skoda Enyaqkia ja ID.4:sta, ovat ne kuitenkin edes jotenkin erilaisia keskenään. Bornin ja ID.3 välillä toiminnalliset erot ovat häviävän pieniä.
Myös hintaero on olematon: Cupra Bornin lähtöhinta on tällä hetkellä 42 390 €. Vastaavan akkukapasiteetin ja moottoritehon ID.3:n lähtöhinta on liki sama, 42 110 €.
Löysin autoista vain kolme konkreettista eroa: Bornissa voi lisätä omia pikavalintoja keskikonsolin alalaidan valikkoon (ID.3:ssa ei), ja Bornin peruutuskamera on takaluukun alalaidassa suojaamaton ja Bornin etupenkkien niskatukia ei voi säätää.
ID.3:ssa peruutuskamera on fiksusti piilotettu VW-tunnuksen alle josta se loksahtaa esille tarvittaessa. Näin peruutuskamera pysyy talvellakin puhtaana.
ID.3:ssa etupenkin niskatuet ovat säädettäviä. Bornin penkit ovat urheilullisemmat ja niskatuki on yhtenäinen osa selkänojaa. Lisäksi eroja löytyy varustelusta, esimerkiksi ID.3:sta on myynnissä myös isolla 77 kWh:n ja pienellä 45 kWh:n akulla, Born on jaossa vain 58 kWh-akustoilla.
Cupran ja ID.3:n todellinen ero piilee tietysti muotoilussa ja brändissä. Born näyttää menevämmältä, olematta kuitenkaan sitä varsinaisesti. Mutta autoja ei osteta toiminnallisuus ja numerot edellä, vaan tunteella. Tunteeseen Cupra vastaa.
Cupra Born on pienehkö ja pippurisehko sähköinen menopeli. Se on sisarmallinsa kanssa mainio ajettava ja hyvä sähköauto. Talvilatauksessa on omat ongelmansa, mutta niihin ohjelmistot tuonevat helpotusta jo ensi talveksi.
Auton ostajalle Born tarkoittaa yhtä, aivan hyvää vaihtoehtoa monen muun aivan hyvän joukossa.
Teksti, kuvat ja kuvaaja: Tuomas Sauliala
Kirjoittaja on sähkötekniikan, viestinnän ja markkinoinnin ammattilainen, joka on kirjoittanut sähköautoista ja niiden latausjärjestelmistä sekä ajoneuvojen ohjelmistoista vuodesta 2013 alkaen.