BMW i3 Helsingistä Uuteenkaupunkiin

Vain muutamaa viikkoa aikaisemmin olin yrittänyt päästä Helsingistä Loviisaan Volkkarin e-Golffilla, heikolla menestyksellä. Nyt vuorossa olisi paljon pidempi turnee, Helsingistä Uuteenkaupunkiin.

Matka on kokonaisuudessaan noin 480 kilometriä, mikä on mille tahansa sähköautolle paljon. Alla oli onneksi BMW i3, ja erityisesti sen polttomoottorilla varustettu REx-versio. Bemarissa oleellista on se, että auto ei ole hybridi kuten Golf GTE tai Prius, vaan täysverinen sähköauto – joka sitten voi jatkaa matkaansa tarvittaessa bensiinin voimin. Kirjoitin autosta perusteellisemman arvion muutama aika sitten.

Tälle reissulle siis uskalsi lähteä, vaikka ennuste pikalaturien toimivuuden suhteen olikin heikko.

Helsinki – Salo – Paimio

Matkaan lähdettiin täydellä akulla Helsingistä. Ensimmäinen etappi vei Kehä 1:n kautta Turun moottoritielle, joka olikin ihastuttavan tyhjä autoista sunnuntaina aamuseitsemältä. Ensimmäinen legi on noin 115 kilometriä suurta ajonopeutta, ja tiedossa oli että akku ei tähän riittäisi.

Moottoritienopeudessa i3:n polttomoottori ei aivan riitä pitämään latausta yllä. Varsinkin pitkät ylämäet moottoritiellä vievät akkua, vaikka bensakone olisi käynnissä. Niinpä kytkin auton käyttämään bensiiniä jo hyvissä ajoin ennen Saloa. Bemarin Yhdysvaltojen vientimallista tämä kytkentävaihtoehto puuttuu, ja siitä onkin tullut vuoristoisissa osavaltioissa ongelmia.

Salon ABC Piihoviin päästiin ongelmitta. Yllätys oli iloinen, kun vielä DBT:n laturikin antoi virtaa parin yrityksen jälkeen. Piihovissa ladattiin nopean aamiaisen verran, sillä seuraava kohde oli lähellä: Paimion ABC.

Paimio on Suomen sähköautolatauksen kummajainen, sillä siellä on ABC:n pihaan saatu mahdutettua Teslan pikalatausaema, uusi Enston Taiwanista tuoma pikalaturi Liikennevirran verkossa, sekä klassinen murheilija DBT Fortumilta. Teslalla on neljä lataustolppaa, kahdessa muussa laturissa on sekä ChaDeMo-, että CCS-liitännät.

Olikin hienoa päästä koeponnistamaan Enston laturia, ja sehän toimi heti ykkösellä oikein. Enston RFID-lukijat eivät ymmärrä Liikennevirran avaimenperän päälle, mutta onneksi kortti oli mukana.

Paimio – Laitila – Uusikaupunki

Paimiosta olikin lyhyt matka Turun ohitustielle, kohti Laitilaa. Siellä oli meille luvattu Liikennevirran pikalaturi, jonka voimin voisimme jatkaa Uuteenkaupunkiin asti. Tässä kohtaa matka sujui täysin sähkön voimin, eli bensaa meidän ei tarvinnut poltella.

Laitilassa hyvä menestys laturien kanssa päättyi. Mukavasti hautaustoimiston pihaan asennettu DBT:n laturi ei ollut halukas antamaan meille sähköä. Onneksi samasta kylästä löytyi toimiva bensapumppu, joten matka pystyi jatkumaan ongelmitta kohti Uuttakaupunkia.

Uudenkaupungin Wanhat Talot on tapahtuma, jossa tavalliset ihmiset avaavat vanhoja kotejaan vieraille. Me vanhoista taloista ja talotekniikasta kiinnostuneet olemme tällaisesta aivan innoissamme!

Helpointa osallistuminen on jalkaisin, joten auto täytyi saada jonnekin parkkiin – mieluiten latautumaan.

Uudessakaupungissa on autotehdas joka on tehnyt niin Think-sähköautoa kuin Fisker Karma -hybridiäkin, mutta sähköauton latauspaikkaa kylä ei tarjoa. Niinpä reitti suuntautui kohti vierasvenesatamaa, sillä veneisiinhän on usein sähköliitännät laiturilla.

Vierasvenesatamat ovat sähköautoilijalle hyviä paikkoja. Niissä on yleensä totuttu asiakkaisiin, jotka haluavat kytkeä matkantekovälineitä sähköihin kiinni. Sähköliitin on oman 16-ampeerisen sulakkeen takana, joten tehoakin voi ottaa huoletta. Lisäksi niistä saa ruokaa ja kahvia ja pääsee vessaan tai vaikka suihkuunkin.

Onko matkantekoväline sitten kumirenkailla tai kelluva, eihän sillä ole niin väliä.

Uudestakaupungista takaisin kotiin

Kotimatkaa varten ei tarvinnut enää kiertää Laitilan kautta. Tiedossa oli, että laturi ei kuitenkaan toimi, joten seuraava yritys oli Turun suunnalla, Raisiossa.

Fortumin DBT:n tolppa odotti sateisella ABC:n parkkiksella, eikä sekään toiminut. Snadisti harmitti, kun jo toinen pikalaturi jätti sähköt antamatta, mutta tälläkin kertaa bensaa onneksi sai tankkiin. I3:n bensiinitankki on niin pieni, että pidemmällä matkalla sitä saa olla tankkaamassa aika usein.

Kotimatka tästä eteenpäin sujui kommelluksitta. Vielä iltapalat istuttiin syömässä Akaan ABC:llä, jossa Enston laturi työnsi auton ajoakun melkein täyteen. Tästä kotimatka taitettiin suoralla heitolla Helsinkiin, käymättä Salon laturilla.

Lopuksi vajaan puolen tuhannen kilometrin istumisharjoituksen jälkeen on todettava se mitä jo tiesimmekin: sähköautojen isoin ongelma ei oikestaan ole enää kantama, vaan heikosti toimivat pikalaturit. Mutta vaikka laturit olisivat kaikki toimineet, olisimme ladanneet reissun päällä neljä kertaa. Yhteensä noin puolitoista tuntia.

Se on aika paljon yhdelle päivälle, mutta onko se liikaa? Ihan joka pysäytykselle ei saanut luontevasti jotain ruokailua tai muuta tekemistä ajoitettua, vaan kyseeseen olisi tullut puhdas odottelutauko ketjuhuoltamolla.

Nissan on avannut pelin uuden sukupolven sähköautoissa, tuomalla 30 kWh akuston ja noin 250 kantaman (NEDC) tammikuusta 2016 alkaen Leafiin. Nämä isommat akustot tekevät sähköautoilijan elämästä taas hivenen helpompaa, ja onkin syytä uskoa että 2016 aikana myös Volkswagen ja BMW esittelevät uudet versiot täyssähkäreistä, jotka parantavat kantamaa ja ehkä hivenen laskevat hintaakin.

Nyt reissusta mentiin ehkä puolet bensan voimin, tällöin laskennallinen keskikulutus koko matkalla on ehkä kolmen litran luokkaa satasella. Se on ärhäkälle autolle ja moottoritienopeuksille oikein hyvä lukema, mutta tietysti mielummin jättäisi polttonesteet kokonaan pois.

Enää toimivat CCS-laturit puuttuvat.

Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala