Kesällä 2020 Ford ja Volkswagen julkistivat laajan yhteistyösopimuksen. Autojätit jakaisivat teknologiaa ja arkkitehtuuria muun muassa paketti- ja avolava-autojen alueella – ja myös sähköautoista.
Heti perään marraskuussa 2024 Jari-myrsky riepotteli eteläistä Suomea – eli on ehkä paras mahdollinen sää testata autojättien yhteistyönä syntynyttä Ford Explorer -sähköautoa tositoimissa. Ajoon päätyi takavetoinen Explorer Premium RWD, jonka yksi moottori tarjoaa 210 kW tehoa.
Ford Explorer on vahvasti Volkswagen-vaikutteinen sähköauto. Ulkoisesti se näyttää ehkä enemmän perinteiseltä Fordilta, siinä missä Volkkarin ID-sarja aikanaan otti selvää pesäeroa aiempiin Volkswageneihin.
Mitoiltaan Explorer lienee keskikokoinen, katumaasturimallinen kulkine. Explorer on rakennettu Volkkarin MEB-alustalle, eli sen pohjassa pötköttää (mallista riippuen) samanlainen 77 kilowattituntinen akku kuin vaikkapa ID.4:ssä. Auton WLTP-toimintamatka on 572 km. Auton ratti painikkeineen, ovessa olevat lasinnostinkytkimet (kyllä, vain etuoville) ja ratin takana oleva vaihdevalitsin ovat kaikki suoraan Volkkarin katalogista haettuja.
Mutta on erojakin, aivan erityisesti keskikonsolin näytössä. Ford sijoittaa sen pystyyn, Volkkari vaakaan. Ja lisäksi näytön pystykulmaa voi säätää halutessaan. Käytännössä keskikonsolin sovellus on muutamia kuorrutuksia lukuunottamatta sama molemmilla valmistajilla. Rattiin Ford on ikävästi sijoittanut hipaisukytkimet, kuten äänenvoimakkuuden säätöönkin. Toivon että oikeita näppäimiä ja rullia tuotaisiin takaisin ripeästi.
Jarin kanssa talvitesteihin
Juuri tässä koeajossa mielenkiintoista oli tietysti auton toiminta talvella, nyt kun Jari tarjoili sitä kerrankin kunnolla.
Tässäkin kelissä kylmänä startattu Ford lämpeni todella nopeasti, kuten sähköautoilla on tapana. Tuulilasi sulaa nopeasti, sivuikkunat selvästi hitaammin. Hieman yllättäen automaatti-ilmastointi ei riittänyt pitämään auton sivuikkunoita kirkkaina, vaan tätä varten puhallusvipua piti kääntää kovemmalle. Ilmanvaihto ei kuitenkaan missään vaiheessa puhissut häiritsevästi.
Auton 193 millin maavara oli Helsingin lumisilla teillä täysin riittävä ja takavetoisenakin ja kitkarenkailla kulkee vakaasti. Explorer nojaa isosti ajonhallintaan jonka voi kytkeä pois päältä. Ilman luistonestoa Explorerin perä irtoaa jäisillä teillä kitkarenkailla hyvin herkästi. Tämä voi olla katsantokannasta riippuen oikein hauskaakin!
Piiskaava lumi on omiaan myös peittämään sensorit, joita insinööri on ympäri autoa hyvin aikein asentanut. Kuten odotettua, ultraäänisensorit jotka toimittavat parkkitutkan virkaa saavat ensimmäisenä kuorrutuksen lunta päälleen ja lakkaavat toimimasta. Eteenpäin katsova tutka ja yleensä myös kaistavahdin kamera tuntuvat pelittävän myös Jarin seurassa hyvin. Varsinkin mukautuva vakionopeudensäädin on talven pimeydessä ja lumipyryssä hyvä laitos. Sen avulla sopiva etäisyys edellä ajavaan on helpompi ylläpitää maantien monotonisessa ajossa.
Ihan tavallisia asioita
Talvikeleilä alkaa arvostamaan myös yksinkertaisia asioita, kuten ovenkahvoja joista saa kiinni vaikka kintaat kädessä. Lasipesuria, joka antaa vettä kunnolla ja heti kun vivusta vetää. Ja akuston lämmitystä. Hyvästä äänentoistosta on iloa ympäri vuoden. Tätä kaikkea Ford on.
Ford Explorer osaa käynnistää lämmityksen navigaattoridatan pohjalta latauslaitteelle suunnistettaessa tai erikseen painikkeella käynnistettäessä. Kojelautasovellus osaa myös antaa arvion lataustehosta, jos lataus käynnistettäisiin heti.
Varsinkin talvella tällainen akuston lämmitys on pitkämatkalaiselle aivan keskeinen hyödyke, sillä sen turvin suurteholataus onnistuu kesäisillä tehoilla pakkasesta huolimatta. Lämmitys lisää energiankulutusta, mutta sen vaikutus toimintamatkan lyhenemiseen on kuitenkin varsin kohtuullinen.
Testissä lämmitetty akku lataa pikkupakkasella lupausten mukaisesti 134 kW piikkiteholla. Latauskäppyrä on mukavan laakea. Explorerin ylemmän varustelutason autot lataavat 185 kW huipputeholla, eli näin ajatellen Explorer on myös lataustehonsa osalta linjassa Volkswagenin ID-sarjan kanssa.
Talvi nostaa kaikkien autojen kulutusta, erityisesti suurissa nopeuksissa. Parinkymmenen kilometrin moottoritieajon jälkeen kevyesti kuormatun auton kulutus tyynessä pikkupakkaskelissä oli 25,4 kWh satasella. Lukema on suurehko, mutta sitä selittää lukemaan sisältyvä auton lämmitys kylmän yöparkin jäljiltä. Moottoritieajon kulutus ennakkoon lämmitetyllä akulla tasoittuu eri testeissä 23:n ja 24 kilowattitunnin sataskulutuksen maastoon. Kulutus on tarkasti linjassa FLTP-mitatun Volkswagen ID.4:n talvisen moottoritieajon kanssa (23,5 kWh / 100 km). Tällä kulutuksella auton toimintamatka moottoritiellä on noin 330 km.
Ford Explorer on ajossa ennenkaikkea tasaisen hyvä auto. Se ei herätä ehkä missään kulmassa erityisen voimakkaita tunteita. Tässäkin suunnassa Explorer on kuin Volkkarit.
Omaan käyttööni Ford Explorer sopisi varmasti hyvin. Se on riittävän tilava neljälle, mutta ei liian iso. Auto on erinomaisen ketterä, ainakin tällaisena koejattuna takavetoisena. Exploreria on mukava pyöritellä Helsingin kapeilla kaduilla.
Ford Explorer on jämäkän ja myös valmiin oloinen auto. Tämä on keskeistä aikakautena, jolloin niin moni auto tuodaan softansa osalta keskeneräisenä myyntiin. Tämän 77 kilowattituntisen Premium-mallin hinnastohinta on 50 220 €. Hinnat-alkaen -malli, 52 kWh akustolla kustantaa sekin 43 020 €.
Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala
Kirjoittaja on sähkötekniikan, viestinnän ja markkinoinnin ammattilainen, joka on kirjoittanut sähköautoista ja niiden latausjärjestelmistä sekä ajoneuvojen ohjelmistoista vuodesta 2013 alkaen.
- Tuomas Sauliala LinkedInissä
- Ota yhteyttä: tuomas.sauliala@gmail.com