Mercedes-Benz GLC Plugin kaipaa kovasti uutta keskikonsolia

Mercedes-Benzin GLC on Mersun pienempi, sulavalinjainen katumaasturi. GLC on aina nelivetoinen. Se on saatavilla paitsi diesel- ja bensiinikäyttöisenä, myös nyt koeajettuna sähkö-bensiini -pistokehybridinä.

Pistokehybridi lisää tavallisen bensiinimoottorin yhteyteen 85 kW sähkömoottorin ja vajaan yhdeksän kilowattitunnin akuston. Moottori on sattumoisin samantehoinen kuin Volkkarin Passat GTE:ssä ja aavistuksen Bemarin 530e:n sähkökonetta tehokkaampi. Nimellinen toimintasäde sähköllä ajettaessa on 33 kilometriä, mihin voi melkein päästäkin.

Pienemmät katumaasturit ovat jotenkin aina olleet hankalia muotoilla (vaikkapa vanhempi VW Tiguan tai BMW X3 ovat aika rumia, eikö vain?) mutta GLC:n kohdalla silmä lepää. GLC on yhtä aikaa konservatiivinen, mutta kuitenkin sulavalinjaisen moderni.

GLC vastaa hyvin sitä laatumielikuvaa, mikä Mercedes-Benziin usein liitetään. Auton viimeistely on huippuluokkaa sisältä ja ulkoa. Ovet laksahtavat kiinni juuri niin täsmällisesti kuin Mersulta voi odottaa. Sähkömoottorin lisäksi myös polttomoottori on erittäin hiljainen, ja sen käynnin voikin havaita oikeastaan vain mittaristosta.

Myös ajossa GLC on luonteva jatke Mersun valitsemalle linjalle. Ajotuntuma on tarkka, mutta ei niin särmikäs kuin BMW:llä. Mersu on leppoisampi menijä. Volkkari taas on tavallisesti etuvetoinen, GLC antaa sentään enemmän voimaa takarenkaille.

Kaasupolkimeen on tuotu pieni porrastus kohtaan jossa sähkömoottorin ohelle käynnistyy bensiinimoottori. Näin kuljettajan on helpompi päättää milloin säästellään bensaa ja milloin käytetään tehoa.

Kuten kaikki muutkin töpselihybridit

GLC on ajossa kuten kaikki muutkin pistokehybridit: Hitaissa kaupunkinopeuksissa se etenee kuin sukkasiltaan äänettömästi ja usein päästöttömästikin sähkön voimin. Sähkömoottorilla pystyy ylläpitämään kaikki Suomessa lailliset nopeudet. Ajaminen on vaivatonta ja helppoa. Maantienopeuksissa bensiinimoottorin tehot riittävät hyvin etenemiseen.

Mutta rivakammissa kiihdytyksissä sähkömoottorin teho loppuu auttamatta kesken ja bensiinimoottorin käynnistäminen apuun kestää juuri havaittavan ja harmittavan hetken. Mersun voi komentaa pitämään bensamoottoria jatkuvasti päällä, mutta tämä vesittää koko sähkökäytön idean. Joillekin tieosuuksille tämä kuitenkin sopii.

 

Ja kuten muillakin pistokehybrideillä, myös GLC:llä on liki mahdotonta päästä luvattuun 2,6 litran keskikulutukseen satasella. Muutamia litroja keskikulutuksesta voi kuitenkin saada pois sisukkaalla latausmahdollisuuksien hyödyntämisellä. Ja monet arkiajot sujuvat täysin sähköisesti.

Lataustavasta riippuen akun lataus tyhjästä täyteen kestää 2-4 tuntia. Mersulla tykätään laittaa latausliitin hassusti takapuskuriin. Tämä on keskimittaiselle vähän matala paikka ja ahtaassa taskuparkissa ahdas käyttää. Onneksi kuitenkin EQ-konseptien latausliitin on takana sivussa, mikä on oman kokemukseni mukaan parempi sijoitus töpselille.

Mukava istua, huono käyttää

Istuinmukavuus on niin edessä kuin takanakin kohdallaan. Sähköpenkkien säädöt on tuotu mukavasti esille oveen, mistä ne on helppo hahmottaa. Jostain syystä kuitenkin ristiselän tuki on haluttu jättää istuimesta säädettäväksi. Miksi?

Mersun kojelaudan uusin versio ei kuitenkaan ehtinyt GLC:n keskikonsoliin. Kuski katselee ratin takana perinteisiä mittaristoa, jossa on vain pieni näyttö keskellä. Moderniin premium-autoon alkaisi jo kuulua täysin digitaalinen mittaristonäyttö. Mittariston pikkunäyttö ei ole erityisen hyvä verrattuna vaikka Volkkariin tai Teslaan.

Keskikonsolin näyttö ei edelleenkään ole kosketusnäyttö, vaikka sen grafiikka antaa muuta ymmärtää. Huomasin matkustajan, ja itsenikin, usein tökkivän sitä tuloksetta. Keskikonsolia joutuukin käyttämään joko hankalalla rullapainikkeella tai hankalalla kosketuslevyllä.

Navigaattorin käyttö on GLC:ssä liki mahdotonta. Osoitteensyöttö vaatii yli-inhimmillistä kärsivällisyyttä, jotta pystyy kahlaamaan läpi kaikki tarvittavat tekstinsyötöt ja valikot. Yksi autoalan suurimmista mysteereistä minulle onkin se, että miten isolla rahalla tehty hallintalaitteisto jolle on palkattu ilmeisen ammattitaitoiset suunnittelijat, voi olla näin huono? Mitä Stuttgartin laadunvarmistuspuolella on ajateltu, kun siellä ensimmäisen kerran nähtiin tällainen keskikonsoli ja sen käyttöliittymä?

Mersun GLC on myös ensimmäinen premium-auto, joka ei läpäissyt helppoa McDonalds-testiä: Lähimmän pikaruokaravintolan haku pysähtyi tietoliikennevirheeseen. Jonkun on näytettävä tietä, ja tällä kertaa hampparin äärelle vei kännykän navigaattori.

Mutta toivoa on! CES-messuilla Las Vegasissa Daimler aikoo julkaista uuden MBUX-viihdejärjestelmän autoihinsa. Toivottavasti laadunvarmistuspuolella ollaan nyt oltu hereillä.

Varustelu kohdallaan

Autoon on upotettu vakiona esimerkiksi 360 astetta kuvaava kamerajärjestelmä, mikä helpottaa oleellisesti parkkihalleissa kurvailua. GLC kääntyy suurehkoksi, nelivetoiseksi autoksi varsin ketterästi.

Ajossa olleeseen autoon oli ruksittu myös parilla kymmenellä tuhannella eurolla lisävarusteita, ja ne tuntuivat ja näkyivät. Esimerkiksi auton ilmajousitus tarjosi Helsingin Mannerheimintien mukulakivetyksellä pehmeintä kyytiä, mitä millään autolla olen päässyt siellä kokemaan. Sivupeileihin upotetut kuolleen kulman varoittimet toimivat täsmällisesti, samoin kaistavahti.

Mercedes-Benz GLC pistokehybridi on mitä mainioin auto ajaa. Sähköistys on siinä tehty kuten bemareissa ja volkkareissakin: aivan pirun hyvin. Ladattavuus mahdollistaa muun muassa matkapuhelinsovelluksen avulla tehtävän ennakkolämmityksen ja jäähdytyksen, sekä kaupunkiajot mukavasti ja pienillä päästöillä. Mutta auto kärsii saksalaisten premium-autojen heikoimmasta keskikonsolista. Tai oikeastaan autossa on huonoin keskikonsoli, mitä olen missään autossa käyttänyt. Fiat Puntossa 1998 oli sentään aivan hyvä radio ja CD-soitin. Mutta jos se ei ole ostajalle ongelma, on GLC hyvä ja varma valinta.

GLC pistokehybridi on kevyemmän autoveron myötä liki edullisin GLC:n malli, joten se on myös hintansa puolesta kiinnostava auto. Sen lähtöhinta on vain noin puolet suuremman GLS-katumaasturin hintalapusta. Ja jos GLC:n kaltaiset pistokehybridit kiinnostavat, niin kannattaa tarkistaa myös Volvon uusi XC60:n pistokehybridiversio.

Koeajossa ollut GLC on valmistettu Suomessa, Valmet Automotiven Uudenkaupungin tehtaalla. GLC:n valmistus alkoi Suomessa 2017. Valmetilla on jo nyt laajaa sähköisten voimalinjojen ja akkutekniikoiden osaamista ja tulevaisuus lienee entistä sähköisempi.

Tammikuussa 2017 CATL, yksi Kiinan suurimmista sähköautojen ja energiavarastojen valmistajista osti 22% osuuden Valmet Automotivesta. Syksyllä 2017 CATL:n huhuttin rakentavan Eurooppaan akkutuotantoa, eikä olisi ihan mahdoton ajatus että tämä akustotehdas tulisi juuri Uudenkaupungin tehtaan yhteyteen. Meillä Suomessa kun on niin akkumineraaleja maaperässä kuin sähköistettyjen autojen kuten GLC-mersun ja muutaman vuoden takaisen Fisker Karman sopimusvalmistustakin. Ja kansantasavallan pirtaan pieni, mutta sisukas Suomi voisi sopia hyvin.

Mercedes-Benzillä on kunnianhimoinen suunnitelma tarjota jokaisesta automallistaan sähköinen versio vuoteen 2022 mennessä. Daimlerin EQ-brändin ensimmäiset autot ovat luvassa vielä tällä vuosikymmenellä. GLC:n pistokehybridimalli on luonteva osa tätä prosessia. Lisää käyttövoimavalikoimaa on luvassa myöhemmin tänä vuonna, kun GLC:n vetypolttokennoversion tuotannon on lupailtu alkavan.

Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala