Norja on sähköautoalan tulevaisuusikkuna myös Suomelle

Ajoin työmatkan ohessa muutaman päivän aikana muutaman sata kilometriä Norjan Stavangerin seutuvilla. Alla oli Nissan Leaf, toiseksi uusin noin 40 kilowattitunnin versio. 

Nissan oli yksi ensimmäisistä valmistajista, joka uskalsi tuoda markkinoille sarjatuotetun sähköauton, jonka saattoi ajatella olevan jotenkin kohtuuhintainen. Ensimmäiset koeajoni Leafillä tein jo 2014. Vettä on virrannut Vantaassa ja Kemijoessakin noiden vuosien jälkeen ja sähköautot ovat kehittyneet huimasti. 

Ikävä kyllä Nissan Leaf tuntuu jämähtäneen menneisyyteen. Sen ajettavuus ei ole kilpailijoiden tasolla eikä ei lataa erityisen suurella teholla. En ota oikein selvää sen ajon avustimien piippailuista. Lisäksi hyvän ajoasennon löytäminen tässä autossa on minulle erityisen hankalaa. 

Norjalainen ei ole innostunut pistokehybrideistä

Nissanin ratissa, norjalaisessa liikenteessä teki nopeasti muutamia havaintoja: Auton hinnalla on täälläkin, öljyllä voidellussa kansantaloudessa väliä. Vaikka Teslat myyvät maassa hyvin, ne eivät suinkaan ole vakioauton asemassa. Automerkkien ja mallien kirjo on laaja ja aivan kuten Suomessakin, edukkaampia autoja on tien päällä enemmän kuin kalliita.

Nyt lokakuun alussa tiedämme Norjan syyskuun 2020 ensirekisteröinneistä, että ID.3 on myynyt erityisen hyvin. Tämä oli odotettavissa, alkoivathan auton toimitukset vihdoin. Kakkosena tuli jonkin aikaa myynnissä ollut Tesla Model 3, kolmantena myös melko uusi Volvon Polestar 2.

Silmiinpistävää on pistokehybridien vähäisyys. 

Esimerkiksi varsin yleinen auto, Volkswagen Golf, tuli vastaan melkeinpä aina täysin sähkökäyttöisenä versiona, muutaman kerran pistokehybridinä ja vain kerran se osui kohdalle bensiinikäyttöisenä. Kyseinen yksilö oli aiemman mallisarjan GTI-versio. Uutta Mk8-versiota Golfista ei osunut silmiin ainuttakaan, mutta syyskuun rekisteröintiykkönen ID.3 oli kohtuullisen yleinen näky.

Täysin sähkökäyttöisten autojen menestys ei ole Norjalainen erikoisuus. Esimerkiksi Hollannissa pistokehybridien määrä näyttää pysähtyneen vajaan sadan tuhannen kohdalle, kun sähköautojen määrä kasvaa.

Myös norjalainen latausverkko heijasteli täysin sähkökäyttöisten autojen suurta osuutta autokannasta. Tyypin 2 hidasta standardilatausta oli vain vähän saatavilla, mutta pikalatausta sen sijaan löytyi hämmentävän monesta paikasta. 

Hitaasta latauksesta on eniten iloa yön yli tai työpaikalla ladatessa. Tien päällä sillä on vain vähän käyttöä. Tien päällä autoilija haluaa mahdollisimman paljon tehoa, siis mahdollisimman nopeasti takaisin tielle ja on siitä valmis maksamaan.

Kirjoitin suurteholatauksen tarpeesta elokuussa.

Norjalainen pikalataus näyttäisi nousevan sekä monen latauslaitteen latauskentille, että sinne tänne kauppojen pihoihin. Siellä, missä Suomessa on yksi tai kaksi tyypin 2 hidasta latauslaitetta, on Norjassa sama määrä 50 kilowatin laitteita. Siellä missä Suomessa on yksi 50 kilowatin pikalaturi, on Norjassa muutama 150 kilowatin suurteholaite ja sen ohessa lisää 50 kilowatin laitteita. Ja viereisellä tontilla vielä lisää.

Erityisesti 150 kilowatin suurteholaitteiden yleisyys pisti silmään. Autoja, jotka hyötyvät suuresta lataustehosta, on ollut markkinoilla vasta vähän aikaa, mutta silti suurteholatausta oli tuotu lukuisille latauspaikoille.

Norja näyttää mallia tulevaisuudesta

Itse ajoin Norjassa käyttäen vain hotellin parkkilatausta ja Recharge Infran verkkoa, olihan sen RFID-tunniste jo taskussa. Recharge infran verkko tunnettiin aiemmin nimellä Fortum Charge & Drive. 

Recharge on yksi Norjan suurimmista lataustoimijoista ja sen pikalatausta olikin saatavilla hyvin. Norjan teillä enemmän huristeleva ottaisi tämän lisäksi käyttöön vaikka Teslan, Ionityn tai Circle K:n latausverkon, jolloin latausta on saatavissa suunnilleen joka vuonossa, niemessä ja notkossa.

Voisiko Norjan nykyisyyttä pitää ennusteena Suomen tulevaisuudelle?

Ainakin suuntaa siitä voi hakea. Kuten Norjassa, myös Suomessa etäisyydet ovat pitkiä. Myös Norjassa on haastava talvi. Väki tuntuu keskittyvän etelän suuriin kaupunkeihin. 

Verotus ja muut edut suosivat liikenteen sähköistymistä Norjassa voimakkaasti. Muutama vuosi sitten autot, jotka olivat meikäläisellä mittapuulla varsin kalliita, olivat Norjassa keskiluokkaisen kuluttajan saavutettavissa. Ja niitähän todella ostettiin.

Kehitys kehittyy. Autojen saatavuus paranee kaikkialla ja hinnat muuttuvat edullisemmaksi, mikä johtaa (ja on osittain jo johtanutkin) tilanteeseen, jossa suomalaiselle keskimääräiselle uuden auton ostajalle on realistinen mahdollisuus valita autoksi sähkökäyttöinen menopeli.

Uutta autoa ostaessaan Norjalainen päätyy tällä hetkellä jopa yli puolessa kaupoista täysin sähkökäyttöiseen autoon. Ja miksipä ei päätyisi, ovathan ne parempia. Juuri missään, koskaan, autoilija ei vaihda sähkökäyttöisestä autosta takaisin polttonestekulkineeseen.

Norjan sähköautoistumista kannattaa katsoa tulevaisuussilmälasit päässä. Jotain tällaista meillä Suomessakin on edessä. Nyt on oikea hetki luoda laaja-alaisesti suunnitelmia liikenteen sähköistymiselle myös Suomessa.

Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala

Tämä teksti on kirjoitettu omaehtoisessa koronakaranteenissa, toista testausta odotellessa.