Sähköavusteiset fillarit ovat syystäkin yleistyneet viime aikoina. Sähköavustus tekee kaksipyöräiselle ihmismankelille ihmeitä, tarjoten tehoa ja tehden ajamisesta mukavampaa ja vaivattomampaa.
Katulailliset pyörät jotka eivät vaadi rekisteröintiä tahi katsastusta saavat kulkea sähkömoottorin avustamana enintään 25 kilometriä tunnissa ja tietysti kovempaakin ilman avustusta. Maantiepyöräilijälle tai cyclo-cross-kuskille nopeusrajoitus on sillä tavalla matala, että sähkölle on käyttöä ehkä vain ylämäissä, mutta maastopyöräilijä on toisenlaisessa tilanteessa: Alustasta riippuen maastoajon keskinopeus vaihtelee 5–20 kilometrinopeuden tietämillä, joten sähköavustukselle on paikkansa.
Täysjousto-sähkömaasturi on eri peli
Koeajoon päätyi ehkä vähemmän tunnetun BESV:n Trs 1.1 -maasturi. Fillari on täysjoustettu ja se tulee vakiona leveillä 2.6” renkailla. Keulalla on RockShox ZEB Select haarukka 160 millimetrin joustolla, perässä saman valmistajan Delux Select DebonAir, 150 millin joustolla.
Sähkökoneena on Shimanon EP-800, 85 Nm:n väännöllä. Akku on suuri, 720 wattituntinen palikka. Myös vaihteisto, 12-vaihteinen Deore XT, tulee Shimanolta. Bikebacking.com teki hyvän arvion vaihteistosta reilu vuosi sitten.
Alustan ja jousituksen osalta painosta on paikoitellen etua. Massan hitaus yhdessä mainiosti toimivaan jousitukseen tasoittaa kivikossa ja möykyssä ajamista todella hyvin, kun vertailukohtana on tavallinen jäykkäperäinen maastopyörä.
Massa tuo hitautta
Harmillisesti lähemmäs 26 kilon paino tuntuu ajossa myös kankeutena. Paikka jossa luomupyörän eturengas on aiemmin vaivatta noussut esteen päälle, onkin nyt vaikea paikka. Myös pujottelu kivien ja juurien välistä on hieman takkuisempaa, raskaamman rungon kääntyessä kankeammin. Kaikenlainen tunkkaaminen ja taluttaminen on haastavampaa. Siinä missä tavallinen, kevyt pyörä on ketterä hyppelijä, on Trs 1.1 -sähkömaastopyörä metsässä etenevä höyryjuna.
Sähkötehostus tuntuu tietysti myös kiihtyvyydessä. Maastossa tyypillinen kiukulla-yli-esteen -tilanne on sähköllä toisenlainen: Tehoa on niin paljon että sitä pitää usein säännöstellä, samalla kun raskaampi pyörä vaatii kuskilta enemmän teknistä ajotaitoa. Täysiä ei voi, tai ei tarvitse tai kannata aina vetää. Sähkömaastopyöräily on siis kaikenkaikkiaan eri peli kuin täysin kauramoottorilla kulkevan maastopyörä. Sähkömaastopyörä on ennen kaikkea todella hauska peli.
Pyörän akku tarjoaa avustustasosta riippuen ehkä 50-200 kilometriä toimintamatkaa. Omalla koelenkillä Sipoonkorvessa matkaa tuli yhteensä noin 65 kilometriä ja akkukapasiteettia jäi vielä kaksi viidennestä jäljelle. Omat voimat eivät olisi riittäneet enää ajon jatkamiseen mutta fillari olisi mennyt iloisesti.
Tämän kokeen pohjalta pyörän akkukapasiteetti on vähintäänkin riittävä, varsinkin jos lenkkien välissä on mahdollisuus ladata akku täyteen. Väistämättä mieleen juolahtaa ajatus, että pyörän akustosta voisi helposti leikata kilon tai enemmänkin painoa ja siten myös hintaa pois.
Mutta onhan se hauska!
Sähkömaastopyörä on painostaan huolimatta hieno keksintö. Kaverin kanssa ajaessa se tasoittaa kuskien taito- ja kuntotasoja siten, että hyvinkin eritasoiset pyöräilijät voivat nautiskella samoista poluista suunnilleen samalla nopeudella.
Ylämäessä ja tasaisellakin sähköpyörä keventää menoa. Maantiesiirtymät ovat hyvin helppoja sähkön kanssa. Ja bikepacking-olosuhteissa sähkövoima tuo tietysti valtavasti lisää tavarankantokykyä, kunhan vain akkua pääsee lataamaan yön yli.
Onkin helppo ennustaa sähköpyörien suosion vain entisestään nousevan. Kuten sähköautojenkin yleistymisen suhteen, myös sähköpyörissä hinta lienee niiden hankinnan suurin este. Esimerkiksi tämä BESV:n Trs 1.1 on ollut myynnissä noin 6000 euron hintaan.
Fillarin tarjosi koeajoon Witt, kiitokset!
Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala
Kirjoittaja on sähkötekniikan, viestinnän ja markkinoinnin ammattilainen ja pyöräilyn harrastelija joka on kirjoittanut sähköautoista ja niiden latausjärjestelmistä sekä ajoneuvojen ohjelmistoista vuodesta 2013 alkaen.