Mercedes-Benz C350e: Hyvä, mutta ei riittävän

Vanhojen hyvien aikojen autoilua eivät ruuhkat ja ilmastonmuutokset vielä vaivanneet: Herrasmiehiä matkalla metsästämään. Eläkeläispariskunta kurvaamassa maaseudun rauhaan. Luotettava taksikuski viemässä kotiin illan riennoista.

Mutta mitä autoilu tänä päivänä on? Hiilidioksidipäästöjä. Usein ruuhkia, parkkiksen hakemista tukossa olevilta kaduilta, kovaa verotusta. Kaupunkien huonoa ilmanlaatua, kuskeja jotka eivät kunnioita suojatietä. Ja niin edelleen.

Nämä kaksi maailmaa kuvastavat kovin vähän toisiaan, maailma on muuttunut. Minulle Mersu edustaa sitä vanhaa maailmaa, jota en ole koskaan nähnyt. On toki kiva tulla illalla kotiin taksilla, mutta auton merkillä ei todella ole väliä – kyydin saatavuudella ja palvelun laadulla on.

Siksi olikin mielenkiintosta koeajaa yksi Mersun ensimmäisistä plug-in -hybrideistä. C350e on kompaktin C-sarjan sähköavusteinen malli, jota voi ladata. Akkusähköllä auto kulkee perjaatteessa 30 km, mutta käytännössä 10-20 kilometriä, jonka jälkeen bensakone vastaa yksin matkanteosta. Isoimmissa kiihdytyksissä bensakone jauhaa aina yhdessä sähkömoottorin kanssa.

Mersu liittää 60 kW sähkömooottorin 7-portaisen automaattivaihdelaatikon yhteyteen. Bensiinimoottorissa on tehoa 205 kW. Nollasta sataselle luvataan 5,9 sekunnin kiihtyvyyttä. Hybridilinja on onnistunut hyvin. Sähkömoottorin kytkeytymistä ei huomaa, ja ajaminen ja kaasun vaste tuntuu luonnolliselta. Myös jarru toimii odotusten mukaisesti, vaikka jarrupoljin kytkee ensin regeneratiivisen jarrutuksen ja vasta sitten käyttää varsinaisia jarrulevyjä.

Mallinumero ”350” vihjaa ehkä vähän isommastakin tehosta kuin mitä normaaliajossa irti lähtee.

Mercedes-Benz C350e on hyvä auto ja se kannattaa ostaa jos ylipäätään tykkää Mersuista, lompakolla on paksuutta ja plugin-hybridit kiinnostavat. Monelle työsuhdeautoilijallekin tämä on varmasti kiinnostava valinta, koska valmistajan ilmoittama hiilipäästö on vain 52 grammaa satasella. Kulutuslukema on 2,1 litraa satasella.

 

 

Muuten C350e kulkee mallikkaasti. Auto on miellyttävä ajaa, suorituskykyä on riittämiin ja siinä on hyvä istua niin etupenkillä kuin takanakin. Tavaratila voisi olla isompi, sillä akku lohkaisee palan tavaratilasta – mutta eihän kukaan tätä autoa tavaratilan takia osta.

Erityisen mielenkiintoinen on Mersun HUD-näyttö. Kuskin eteen, tuulilasiin heijastetaan muun muassa vallitseva nopeusrajoitus ja auton nopeus. Tämä näyttö on todella toimiva ja Mersun kaksoiskamerat peruutuspeilin molemmin puolin tekevät mainiota jälkeä nopeusrajoituskylttien lukemisessa.

Te siis osaatte nämä polttomoottorit, mutta mitens tämä sähkötekniikka?

Plugin-versiointi jää kuitekin kovin vajaaksi. Miksi akkukantama on vain tuo noin 10-20 kilometriä? Se on vähän ja edellyttää tiheää lataamista jotta päästäisiin luvattuun kulutukseen. Onko C350e lopulta vain täyttämässä Euro-normeja, jotta AMG-Mersuja voidaan myydä jatkossakin?

Lopulta Mersun tarjoama paketti tuntuu hieman kustannustehottomalta. Koeajossa ollut C350e oli varusteltu noin 74 000 € hintaan. Sillä jos haluat paremman sähköisen linjan plugin-autoon, osta Golf GTE tai odota uutta Chevrolet Volttia. Ne ovat halvempiakin. Jos haluat oikeasti hyvän sähköauton, osta Tesla: se suunnilleen saman hintainen (polttoainesäästöt huomioiden) ja älyttömästi tehokkaampi ja nelivetoinen. Ja jos taas haluat ylipäätään Mersun C-sarjalaisen, osta se tavallisella bensakoneella: se on halvempi. Ja käytännössä kulutus lienee sama, koska akuston kapasiteetti C350e:ssä on niin pieni ja latauspaikkoja on kuitenkin harvassa.

Mercedes-Benz C350e kuvaa hyvin saksalaisen autoteollisuuden perusongelmaa: Leipä on tullut vuosikymmeniä pöytään sillä, että muutaman vuoden välein päivitetään hieman valojen umpiomuotoilua, puristetaan hieman enemmän tehoa irti moottorista ja kevennetään auton runkoa alumiinilla ja suurlujuusteräksellä. Lopuksi määräaikaishuolletaan näitä huippuunsa viritettyjä polttomoottoriautoja samalla kun pidetään toimitusketju tehokkaana. Ja ehkä vähän huijataan päästömittauksissa.

C350e onkin pienellä sähkömoottorilla ja akulla yksi evoluution askel tässä kehityksessä. Intohimo tehdä oikeasti hyppäystä eteenpäin autotekniikassa tai käytettävyydessä tuntuu loistavan poissaolollaan.

Kättä ylös, kuka on joskus nähnyt taksikuskin käyttävän Mersussa auton navigaattoria? Eipä nouse käsiä. Sen sijaan Android-kännyköitä, TomTomia ja Garminia takseista löytyy. Navigaattori on C350e:ssä käyttökelvoton. Halutun määränpään kirjoittaminen auton rullalla veivaten on kertakaikkiaan niin hankalaa, että sitä ei tule tehtyä. Mielummin käytän kännykkää. Infotainment-puoli on sekin surullista käytettävää, kun tietää että asiat voi tehdä myös hyvin.

Mersulla ei ole yhtään kunnollista sähköautoa markkinoilla, eikä tiedossa ole että niitä olisi tulossakaan. Saksan Vihreän puolueen puheenjohtaja sanoikin kuvaavasti Yleisradion haastattelussa, että hänen poikansa ei haaveile Mersusta, vaan Teslasta. Maailma muuttuu.

Jos olisin Mersun jälleenmyyjä, olisi huolissani. Perinteikäs ostajakunta ehkä vielä ostaa näitä autoja koska jostain syystä Mersut ovat haluttavia – mutta nuorisolle parempia ja halvempia vaihtoehtoja on riittämiin tarjolla.

BMW on sentään lähtenyt oikeasti kehittyneillä kori- ja hybridirakenteilla tekemään mielenkiintoisia i3 ja i8 -malleja. Volkswagen on esitellyt MEB-alustan, jolla pitäisi saada 2018 myyntiin puolen tuhannen kilometrin  kantaman Q6 Etron ja Porschen täyssähköauto. Chevrolet tuo jo toista sukupolvea Voltista ja täyssähköisen Boltin. Nissanilla on Leafinsä.

Nähtäväksi jää, pystyvätkö nämä valmistajat uusimaan myös kuskin ja matkustajan käyttöliittymiä vastaamaan tätä päivää, vai kasvaako Teslan etumatka entisestään.

Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala