Vielä joku aika sitten automerkit kuten SAIC, VOYAH tai XPENG eivät paljoa kelloa soittaneet. Mutta niinpä vain koeajoon päätyi kiinalaisen MG:n pieni farmariauto. Kyseessä on yksi SAIC Motorin edullisimmista malleista, joskin korkealle varusteltuna: MG 5 LR Luxury.
Auton pohjalla on 61 kilowattitunnin akku, NMC-kemialla. Tämä on se parempi ja kalliimpi akkukemia, saman auton saa myös edullisemmalla LFP-kemialla. Auton hinta on 34 900 €, eli se on uudeksi sähköautoksi varsin edullinen.
Lue myös: Pohdin akkukemian roolia aiemmassa postauksessani.
Luxury-varustelu on nykyautolle tyypillinen: Autossa on esimerkiksi mukautuva vakionopeudensäädin ja kaistavahti, jotka sopivissa olosuhteissa tekevät ajamisesta helppoa pitäen autoa kaistalla ja säilyttäen sopivan etäisyyden edellä ajavaan. Auto on sisäiseltä olemukseltaan yllättävän siisti, nahkapenkeillä ja aivan kohtuullisella kojelaudalla.
Mutta murheita ilmenee nopeasti. En millään löydä autossa hyvää ajoasentoa, vaikka olen aivan keskimittainen 180 sentin pituudellani. En saa rattia riittävän lähelle, joten joudun kallistamaan selkänojaa eteenpäin, päästäkseni siten lähemmäs rattia. Ajoasento on hankala.
MG 5:n luonteesta löytyy ajossa lisää: Auton alusta on omaan makuun turhan mukavuuspainotteinen ja ohjauksessa on löysyyttä ja kuminauhamaisuutta. Auto tuntuu heppoiselta ja kevyeltä. Kesän lämmössä myös istuimet alkavat nopeasti hiostamaan, hyvin ja mukavan äänettömästi toimivasta ilmastoinnista huolimatta. Moottorin 115 kilowattia eivät päätä huimaa, mutta ovat aivan riittävät arkiajoihin. Auto kiihtyy vaivatta myös moottoritienopeuksiin.
Painikkeet Volkkari Polon rattia kovasti muistuttavassa ohjaimessa ja myös keskikonsolissa ovat isoja ja selkeitä ja ne antavat myös hyvän vasteen käyttäjälleen. Hipaisukytkimiä en kaipaakkaan.
Ohjelmisto todella erottuu kilpailusta
Ohjelmisto tekee perusasiat hyvin: musiikin saa soimaan, asetuksiin pääsee käsiksi. Kokonaisuus tarjoaa myös erikoisuuksia. Esimerkiksi auton ollessa latauksessa auto tarjoaa tiedon sekä latausvirrasta että jännitteestä, mutta ei tehosta. Ehkäpä tulon voisi tarjota suoraan käyttäjälle? MG on myös päättänyt tuoda suoraan ratin taakse näytölle tiedon esimerkiksi 12 voltin akun jännitteestä ja moottorin kierrosnopeudesta. En heti keksi mihin tätä informaatiota ajossa tarvitsee.
Auton navigaattori, joka hieman muistuttaa Google Mapsia, ei tiedä pääkaupunkiseudun latauspaikoista mitään. Se myös kierrättää minua Kehäteillä tekemään U-käännöksiä liittymissä. Jätän navigaattorin käytön lopulta kokonaan pois.
Mutta jotain hyvää akustoon liittyen: autossa on toiminto jolla akuston voi asettaa lämmittämään akkua suurteholatausta varten. Lisälämmitys on omiaan talvikeleillä, joten nyt kesällä en voi sen toimivuutta itse todeta.
MG 5:n latausliitin on auton keulalla. Auton latausteho nousee omissa testeissäni parhaimmillaan noin 80 kilowattiin. Hieman matalaa latauksen huipputehoa kompensoi tasainen ja laakea latauskäyrä.
Auton kulutus sekalaisessa kesäajossa, kevyellä kuormalla tasottuu 17,6 kilowatin keskikulutukseen satasella. Näin auton toimintamatka yhdellä latauksella on noin 350 kilometriä, mikä on aivan hyvä lukema edullisen päädyn autolle. Kulutuslukema on hyvin linjassa valmistajan ilmoittaman 17,9 kWh keskikulutuksen kanssa. Auton WLTP-luokiteltu toimintamatka on 380 km.
En pidä siitä mutta..
MG 5 laittaa miettimään aiempia heikomman päädyn autoilukokemuksia. Vuonna 2006 ajoin Islannissa vuokra-autolla, etäisten muistikuvieni mukaan Chevrolet Kalos -mallisella pikkuautolla. GM (ei siis MG) oli muutamaa vuotta aiemmin ostanut korealaisen Daewoon ja auto olikin oikeasti korealainen, amerikkalaisesta brändistään huolimatta. Kalos täytti autoilun pääasiallisen tarpeen, se siis vei minut ja elämänkumppanin perille geotermiseen uimalaan ja toi takaisin hotellille.
Autoilun kuuluisi ehkä olla liikkumisen vapautta ja huolettomuutta, mutta tunne joka huonolla ajotuntumalla varustetussa heppoisassa Kaloksessa tuli, oli päälimmäisiltä osin jännitystä ja epävarmuutta. Pohdin tuolloin, että tämä olisi viimeinen kerta ikinä kun ajaisin Kaloksella, ja pohdinta on pitänyt.
Jotain samanlaista henkii myös MG 5. Autossa on periaatteessa kaikki kohdallaan: siinä on istuimia, neljä pyörää, ratti, polkimet, vaihdevalitsin ja kosketusnäyttö keskeisillä toiminnoilla. Ongelma on siis siinä, että korkeasta varustelutasostaan huolimatta harva asia on juuri kohdallaan.
Kiinalainen teollisuus kasvaa ja parantaa
MG 5:n tehnyt SAIC on jättiläinen autotehtaiden joukossa. Sen vuoden 2022 liikevaihto oli 121 miljardia dollaria, mikä on moninkertaisesti enemmän kuin esimerkiksi Geelyllä, joskin vielä alle puolet Volkswagenista.
Kiinalaisista autoista on puhuttu paljon muutenkin. Reuters kertoi syyskuun uutisessaan, että EU-komissio aloittaa tutkinnan edullisista kiinalaisautoista. Uutisen mukaan kiinalaissähköautojen osuus EU-alueella voisi noista parissa vuodessa 15%:iin, koska kiinalaisautot vaikuttavat olevan viidenneksen Euro-autoja edullisempia.
Uutinen on mielenkiintoinen, mutta erityisen yllättävä. Eurooppalainen autoteollisuus keskittyi tuplaturboihin 2000-luvun alussa, kun kommunistinen valtio-johtoinen teollisuus opiskeli sähköautotekniikkaa ja LFP-akkuja. Nyt Kiinalainen valmistaja on oppinut asiansa, testannut tekniikkansa kansallisesti ja lähtenyt valloittamaan muuta maailmaa valtavien raaka-ainevarantojen ja edullisen työvoiman tukemana.
Toyota teki sen 1980-luvulla
Kaukoidän autoihme ei ole uusi asia. Toisen maailmansodan päätteeksi Japanin teollisuus oli pommitettu raunioiksi. Mutta osaaminen ei. Siinä missä amerikkalaiset laiminlöivät laadun, keskittyen vain isoihin moottoreihin ja rouheaan muotoiluun, kehitti japanilainen ehkä arkisia, mutta taloudellisia ja ennen kaikkea laadukkaita, eli toimintavarmoja autoja.
Niinpä 1980-luvulta alkaen varsinkin Toyotan, mutta myös Hondan ja Nissanin markkinaosuus kasvoi tasaisesti Yhdysvalloissa. Toyotan nimestä tuli synonyymi laadulle ja kanbanista suomalaisillekin ohjelmistokehittäjille tuttu toimintatapa. Myös korealainen teollisuus on nostanut laatuaan kohisten, tästä osoituksena maanteillämme ajaa aivan hyviä Hyundain ja Kian autoja kesät talvet.
Mutta nyt kiinalaisissa autoissa ei ole kysymys laadusta, eikä japanilainen laatu pelasta japanilaista autoteollisuutta. Kyse on suuremmasta murroksesta: käyttövoimasta ja sen myötä energiapolitiikasta: keskeisten raaka-aineiden, akkutuotannon ja öljymarkkinan hallinnasta.
Eikä kyse ehkä ole aidosta kilpailustakaan, sillä Reutersin uutinen vihjaa kiinalaisen autoteollisuuden tukien olleen jopa 57 miljardin euron mittaisia vuosina 2016-2022. Myös Yhdysvalloissa sähköautotuki on vahvasti linkitetty amerikkalaiseen tuotantoon. Melkoinen haaste EU:lle ja EU:n vapaakauppa-ideaalille.
Koeaja se perusteellisesti
Jos kuitenkin harkitset MG-merkkisen auton ostoa, on hyvä pitää mielessä muutama asia.
Ensinnäkin MG käyttää eri alustoja eri mallien välillä. Edullisempi ja hieman pienempi MG 4 on suunniteltu alusta asti sähköautoksi ja on varmasti ajettavuudeltaan toisenlainen, ehkäpä parempi kuin ajamani MG 5. Vastaavasti isommista ja kalliimmista MG-malleista löytyy jopa vaihdelaatikko. Eri MG:t ovat siis erilaisia, MG 5:stä ei pidä vetää liian pitkälle meneviä päätelmiä koko valmistajasta.
Tuntuma ja kokemus autoista on kovasti subjektiivinen mittari. Kannattaa siis todella koeajaa auto kunnolla – ehkäpä juuri sinulle ajoasento löytyy helpommin tai ehkä alusta on omaan makuusi sopivampi?
Ja onhan MG 5 edullinen auto. Matalampi hankintameno kompensoi kuskin karua kokemusta kattavasti. MG 5 on myös yksi harvoista saatavilla olevista farmarimallisista sähköautoista tällä hetkellä.
Jos itse harkitsisin nyt sähköauton ostoa, MG 5 ei pääsisi mukaan valintaprosessiin yksinkertaisesti siksi, että en löydä autossa hyvää ajoasentoa. Sinänsä pätevä peli, Nissan Leaf, kärsii omalla listallani samasta vaivasta. Ostoslistalle voisi päätyä esimerkiksi käytetty Hyundai, (mikä tahansa malli) tai Volkkarin ID.3:n. Tietysti ne ovat autona erilaisia, mutta myös paljon parempia. Ainakin minulle.
Ja olipa SAIC:n tai muiden kiinalaisten tuotteesta mitä mieltä tahansa, kiinalainen ajaa autolla vahvasti Eurooppaan. Todella monella erilaisella autolla. Kiinalaiset valmistajat oppivat varmasti asiansa, ovatkin jo monelta osin oppineet – tai ostaneet oppia, tästä Geelyn Volvo-kaupat ovat hyvä esimerkki. Tesla täällä jo on.
Eurooppalainen autoteollisuus kaikenkaikkiaan on melkoisten haasteiden äärellä.
Myös Salkunrakentaja teki kiinnostavan tekstin SAIC Motorista vuosi sitten.
Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala
Kirjoittaja on sähkötekniikan, viestinnän ja markkinoinnin ammattilainen joka on kirjoittanut sähköautoista ja niiden latausjärjestelmistä sekä ajoneuvojen ohjelmistoista vuodesta 2013 alkaen.