Se mikä toisille on Tesla, on monelle Nissan Leaf: Se ainoa oikea ja alkuperäinen täyssähköauto. Leaf oli ensimmäinen täyssähköauto, jota pystyi vakavasti ottaen kutsumaan autoksi massoille, eikä vain mielenkiintoiseksi kuriositeetiksi. Auto on julkaistu vain kuusi vuotta sitten, 2010. Nykyään Leaf kisaa tasaisesti Model S:n kanssa Suomen myydyimmän sähköauton tittelistä, ja onkin ehtinyt tämän vuoden keväällä uusimpaan versioonsa.
Vain kaksi vuotta sitten tein ensimmäisiä vähän pidempiä automatkoja silloisella Leafillä. Tämän jälkeen auto on saanut kuoriinsa talviominaisuuksia huomattavasti parantavan ilmalämpöpumpun ja nyt viimein uuden, isomman akun.
Leaf on väännetty olemaan lyhenne sanoista “leading environmentally-friendly affordable family car”. Auto on kieltämättä tehty kustannustehokkaaksi, affordable. Sen huomaa sisustan muovisuudessa ja vaikkapa ratin etäisyyssäädön puutteissa. Auto on hintaluokassaan johtava, leading, lähinnä vain akkunsa koossa. BMW tuo i3:een vastaavan isomman akun vasta alkusyksystä ja Volkswagen e-Golffiin hivenen isomman 35 kWh akuston ensi talvena.
Mutta perheauto tämä ehdottomasti on. Auton ehkä hivenen erikoisiin muotoihin on mahdutettu yllättävän tilava takakontti sekä mukavan korkealla istuttavat penkit. Leaf on ainakin omalla tuntumalla isompi sisältä kuin ulkomuoto ehkä antaa ymmärtää.
Pientä autoa on ylipäätään helppo pysäköidä, mutta varsinkin 360 astetta näkevä kamerajärjestelmä tekee parkkeeraamisesta naurettavan helppoa. Keskikonsolin käyttöliittymä on parantunut entisestään ja toimii mukavan säpäkästi. Ratin takainen näyttö on kuitenkin edelleen 1980-luvun elektroniikkapelin kaltainen ja kaipaisi kunnon uudistusta.
Leafillä on ennenkaikkea kunniakas historia takanaan. Se osoitti että iso, etabloitunut autonvalmistaja voi lähteä tekemään täyssähköä massoille, ilman että auton pitää näyttää avaruusalukselta ja olla ajettavuudeltaan leikkiauto. Nissan luottaa myös edelleen pikalatauksessa japanilaisstandardi Chademoon, mikä on ainakin tällä hetkellä eurooppalaista CCS:ää luotettavampi.
Uusin Leaf on akkunsa osalta kolmanneksen aiempaa suurempi, nyt 30 kWh. Tällä todella on merkitystä. Akulla ajaa huoletta satakunta kilometriä moottoritietä, mikä on etappi moottoritietä Helsingistä Salon ABC:n Piihoville lataukseen. Aiempi akku meni vähän niin-ja-näin, varsinkin talvella. Leafin moottori on sama 80 kW kuin ennenkin, mutta nyt akut ovat isompia ja Lohjallakin on laturi motarin varressa. Kyllä sähköautoilijaa hellitään.
Leafin sähköautoindeksi on 1.6, mikä on hivenen korkeampi kuin e-Golffilla ja jonkin verran pienempi kuin BMW i3:lla.
Koeajossa kauniissa kesäkelissä auton keskikulutus oli kaupunkiajon ja moottoritien seka-ajossa 15,9 kWh satasella. Tällä ajolla auton akku riittäisi siis melkein 200 kilometrin matkaan. Moottoritiellä auton lupaama kantamalukema väheni 83 kilometrin matkalla 130 kilometriä, eli vielä on algoritmeissa parannettavaa. Nissanilla on kuitenkin usein mahdollista jatkaa vielä sille seuraavalle laturille jos ensimmäinen on epäkunnossa.
Koeajoreitillä Helsingistä Hämeenlinnan kupeeseen Evolle, keskelle metsää, tarvittiin vain yksi lataushetki menomatkalla Hämeenlinnassa. Reitin kokonaismatka oli 290 kilometriä, ja tämä yksi pikalataus olisi nipinnapin pienellä alinopeudella riittänyt koko meno-paluulle, koska perillä ja paluumatkan Goodmanissa auto saatiin pariksi tunniksi normaalin schuko-liitäntään kiinni. Pysähdyimme kuitenkin paluumatkalla Hyvinkäälle vielä kymmenen minuutin lataussessiolle.
Reissussa lataus ja kaikki meni juuri niinkuin pitääkin: Laturit toimivat, kukaan ei ollut bensasyöpöllään varannut latauspaikkaa, RFID-tunnistautuminen laturille toimi, auto latasi uuden, isomman akkunsa kanssa nopeammin kuin ennen ja niin edelleen. Kaikenlaiset sähköautoilun lastentaudit loistivat poissaolollaan, autolla joka maksaa vain puolet tai kolmanneksen Teslasta.
Nissan Leaf 30 kWh on siis mainio edistysaskel edelliseen, vähän niinkuin edellinenkin oli alkuperäiseen. Mutta mikä on Leafin paikka tänään? Isompiakkuisen version lähtöhinta on 39 850 euroa – hinta jolla saa jo aika muikean polttomottoriauton.
Sähköautopuolella e-Golf on vain pari tonnia kalliimpi ja sen laatuvaikutelma ja ajettavuus ovat parempia. BMW i3 ja Tesla ovat jo selvästi arvokkaampia, mutta entistä laadukkaampia. Tesla ilmeisesti tarjoaa jo sellaista premiumia ajokokemusta, että se riittää perustelemaan sadan tuhannen euron hinnan.
Tuntuu että Leaf sai markkinoilta sen, mitä pystyi sähköautojen ensimmäisessä vaiheessa saavuttamaan. Mutta olisiko jo aika päästää vanha sotaratsu ansaitsemaansa lepoon, ja tehdä kokonaan uusi auto keskikokoisten perhautojen luokkaan? Messulla esitelty IDS-konsepti on juuri sitä mitä maailma voisi nyt haluta. Voi olla, että tämä 30 kWh päivitys oli eräänlainen hengenvetäisy ennen seuraavaa, oikeasti isoa julkaisua.
Tänä vuonna sähköautoille on tapahtunut hyvää. Keskeiset valmistajat ovat tuoneet pitkän kantaman auton ainakin ennakkovaraukseen (Tesla Model 3) tai päivittäneet vanhoja 20 kWh:n mittaluokan akkuja kolmanneksen tai enemmän isompiin. Laturitkin tuntuvat toimivan paremmin.
Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala