Olen usein sanonut, että sähköautot voivat menestyä sitten kun ne ovat parempia kuin polttomoottorikäytöiset. Talviominaisuuksissa näin monelta osin onkin, mutta entä nyt, kesällä?
Jotta tehokasta sähköautoa voi verrata polttomoottorivastineeseensa, pitää siis ajaa myös tehokasta polttomoottoriautoa.
Pohdin Sähköautoa talviautona aiemmin.
BMW on tässäkin blogissa muutaman kerran esillä ollut saksalaisvalmistaja. Jos bensakoneet yhtään kiinnostavat, ei E93 -mallinen kaksiovinen avoauto, M3 Cabriolet jätä kylmäksi. Sen konepeltiä on nostettu kyhmylle, jotta sen alle mahtuu vapaasti hengittävä V8 -moottori. Neljälitrainen pyttyrivistö antaa autolle 309 kilowatin, noin 410 hevosvoiman tehon. Vääntöä on parhaimmillaan 3900 kierroksen kohdalla 400 Nm.
Iso moottori, isot äänet. Tyhjäkäynnin maltillisen bassohyrinän yltyminen kevyellä kaasulla jyrinäksi ja edelleen ulvonnaksi ei jää huomaamatta eikä tuntumatta.
Mutta jaksaako tällaista meteliä ajan kanssa? Onko kova moottoriääni vielä kuukaudenkin päästä kivaa?
M3 on ajettavuudeltaan taattua Bemaria, eli pirun hyvä. Avoautot ovat painavia, tämäkin menopeli painaa pari sataa kiloa enemmän kuin vastaava M3 Sedan, noin 1800 kiloa. Alusta kuitenkin hallinnoi suuren massan mallikkaasti. Ohjaus- ja jarrutuntuma ovat hyviä.
Mainiolla alustalla ja teholla on kuitenkin hintansa. Noin 400 kilometrin matkalla auto vei keskimäärin 13,8 litraa bensaa satasella, mikä on kova kulutus henkilöautolle. Kehä ykkösen nykivässä ruuhkassa V8-kone ja automaattivaihteisto ikäänkuin eivät oikein osanneet päättää että mennäänkö vai ei, ja ajaminen oli levotonta. Kun auton pysäköi, voi moottorin lämpimän tuulahduksen tuntea metrin päästä. Kerran parkissa jopa lintu lensi etuspoileriin lepäämään, ilmeisesti lämmön houkuttelemana.
Ei jää epäselväksi, mihin tarkoitukseen M3 on tehty. Tällä ajetaan kovaa. Auto on parhaimmillaan mutkaisilla teillä missä ohjauksen on syytä olla tarkkaa ja kiihtyvyyden kohdallaan. Auton jokainen pultti ja palikka on viritetty tähän työhön.
Mutta juuri rajussa ajossa sähköautokin loistaa. Tehokas takavetoinen Tesla P85 on paitsi vauhdikas myös ruuhkassa ja arkiajossa miellyttävä. Ja käyttökustannuksiltaan mikä tahansa sähköauto on tietysti ylivoimainen.
Kiihdytyksissä paikaltaan M3 tuntuu jopa laiskalta Teslaan verrattuna. Bensamoottori, vaikka ilman ahdinviiveitä, ei voi kilpailla sähkömoottorin välittömän reaktiokyvyn ja väännön kanssa.
Moottoritiellä huomaa kuitenkin käytännössä bensa- ja sähkömoottorin vääntö- ja tehokäyrien eron. Kun kiihdytetään rekan ohi suurissa nopeuksissa, bemari etenee hyvin. Sähköauton paras särmä on matalissa, alle kahdeksankympin nopeuksissa.
M3:n alusta on parempi kuin Teslan, mutta tämä ei ole häpeäksi sähköautolle. Model S ei ole suunniteltukaan rata-ajoon, vaan nopeaksi mutta käytännölliseksi GT:ksi. Model S on myös paljon painavampi auto, eikä hyvä alustansa pysty suurta massaa hävittämään. Onkin mielenkiintoista päästä aikanaan kokemaan minkälainen Teslan tuleva uusi Roadster on ja erityisesti miten sen alusta toimii vauhdissa ja mutkassa.
Herkullinen alusta, moottoriäänet, tehokkaimman kierrosalueen hakeminen eri ajotilanteissa. Jonnekin tänne M3:n viehätys piirtyy. Mekaaninen polttomoottori mahdollistaa harrastamisen ja virittelyn paremmin kuin korkeajänniteakkuinen sähköauto.
Monelle bemaristille valmistajan päätös tuoda ahtimet uusiin M3:n oli suuri. Ahtimilla on ollut aiemmin tapana tuoda viivettä polttomoottoriin ja muuttaa ääniä, mutta näistä ongelmista nykyturboilla aletaan jo päästä eroon. Ahtimet tekevät joka tapauksessa erittäin hyvää moottorin teholle ja hyötysuhteelle.
Voikin vain kuvitella mikä meteli nousisi siitä, jos M-sarjalainen joskus muuttuisikin sähköavusteiseksi. Tuo päivä ei kuitenkaan välttämättä ole kaukana. Sähkömoottori on jo 330e -mallissa, eikä se ainakaan minulle kannibalisoinut moottoriääniä tai tuhonnut vauhtiajo-ominaisuuksia. Sähköistys kuitenkin tekee hyvää taloudellisuudelle, päästöille ja ruuhkassa ajamisen mukavuudella – ja tuo välittömän tehon renkaille kaasupolkimen painalluksesta.
Isommalla rahalla saa sitten i8 -mallin, jossa sähkömoottori ottaa aktiivisesti osaa jo kovempaankin ajoon. Erillinen teksti kyseisestä menopelistä on täällä.
Menetetäänkö nykyisestä moottorikulttuurista jotain sähköistyksen myötä? Todennäköisesti. Mutta tilalle saadaan valtavasti lisää tehoa ja mahdollisuuksia ajettavuuden kehittämiseen – ja ehkä uudet, ohjelmistolliset virittelymahdollisuudet. Eikä sähköisen liikenteen ympäristönäkökulmia pidä väheksyä.
Henry Fordin kuuluisan lausahduksen mukaan ihmiset olisivat halunneet nopeammat hevoset, jos heiltä olisi menty toiveita kysymään. Nyt jo aika moni haluaisi Teslan, jos heillä olisi siihen varaa.
Vuosi sitten uutisoitiin BMW:n suunnitelmista tehdä kaikista malleistaan nykyisen Mitsubishi Outlanderin tyyliin sarja- ja rinnakkaistekniikat yhdistävä hybridi. Tästä ei sittemmin olla kuultu mitään.
Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala
Pääsin ajamaan e92 M3 Coupea muistaakseni v. 2008 keväällä, väriltään punainen oli silloin BMW Suomen lehdistöautona ja oli ensimmäisiä Suomessa. Suorituskyky ja ajettavuus oli hienoa, ko. autossa oli lisävarusteena ruksattu EDC-alusta ja muutenkin varustelu oli yleisesti lehdistöautojen tavoin korkeaa luokkaa. Myös moottorin soundit olivat upeat. Valitettavasti Cabrion ylimääräinen massa ottaa parhaan terän pois sekä suorituskyvystä että ajo-ominaisuuksista. Plussana pääsee kuitenkin kuuntelemaan yhtä hienoimmista vapaasti hengittävistä V8-moottoreista Coupea ja Sedania paremmin katto avoimena. Todella hieno kokonaisuus, voin suositella! 🙂
Kiitokset kommentista. Auto todella oli hieno kokemus. Suorituskyvyssä ja kaasutuntuman tarkkuudessa se kyllä häviää sähkömoottorivetoisille, mutta yleisesti alusta on parempi kuin Teslalla.