KAUPALLINEN YHTEISTYÖ : Volvo // Helsingistä Nuorgamiin on 1320 pitkää kilometriä. Tälle etapille oli lähdettävä, sillä vain Utsjoen tuntureilla järjestetään maailman pohjoisin ultrakilpailu, Kaldoaivi Ultra Trail.
Auto on luonnollinen valinta matkantekovälineeksi, kun reissu vie Suomen ja koko EU:n pohjoisimpaan paikkaan suuren tavaramäärän kanssa. Mukaan lähti tavallisen matkatavaran lisäksi retkeilytarvikkeita ja kilpailuvälineinä kaksi maastopyörää.
Kaldoaivi Ultra Trail järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa. Maastopyöräilyn lisäksi se tarjoaa kilvoittelua maastojuoksussa ja maantiepyöräilyssä. Ajoin itse lyhyimmän maastopyöräreitin, 57 kilometriä.
Reissukaverillani Jaakko Alajoella on kokemusta pitkistä matkoista, joten hän valitsi 130 kilometrin etapin. Jaakko tunnetaan Youtubessa Kampiapinana, humoristisia pyöräilyvideoita tuottavana pitkän matkan pyöräilijänä, joten myös mittava kokoelma kuvauskalustoa piti mahtua autoon.
Jaakon kanssa olemme reissanneet ennekin. Niin polkupyörillä, kuin Volvollakin.
Isoakkuinen Volvon hybridi ja Nelostie
Ja nytkin reissukulkineena oli Volvo, tällä kertaa tilava XC60 T8 AWD Long Range -katumaasturi, jossa voimaa tarjoilee sähkö-bensiini -hybridimoottori. Auton akusto mahdollistaa jopa noin 77 kilometrin sähköisen toimintamatkan, tämän jälkeen matka jatkuu bensiinillä. Polttomoottori käynnistyy myös tilanteissa, joissa tehoa tarvitaan reilummin.
Autossa on hybridiksi varsin tehokas seitsemän kilowatin latauslaite, jolla jopa 18,8 kilowattitunnin korkeajänniteakku latautuu alle kolmessa tunnissa. Tehokas laturi tarkoittaa sitä, että vaikka pitkällä matkalla bensiinimoottori on määräävä voimanlähde, auto kannattaa kytkeä laturiin esimerkiksi ruokailun ajaksi ja tietysti mahdollisuuksien mukaan yön yli.
Reissuun lähdettiin torstaina aamusta, takapenkit alas käännettynä ja auto enemmän tai vähemmän täynnä tavaraa. Kaksi maastopyörää kulkivat vetokoukkuun kiinnitetyssä telineessä.
Kisanumerot pitäisi ehtiä koukkaamaan vielä perjantaina illasta ennen kisatoimiston sulkeutumista, varsinaisen kisapäivän ollessa lauantaina.
Pitkää ja tasaista matkantekoa
Ajomatka Nelostietä pohjoiseen on pitkä, mutta kesäkeleissä helppo. Hankaluutena olisi ehkä vain yksitoikkoisuus ja Pohjois-Suomessa myös porot. Koko matka olisi mahdollista ajaa kerralla, sopivasti kuskia vaihtaen vaikkapa yön yli, mutta kisavalmistautumisen ja liikenneturvallisuudenkin kannalta yöunet ovat tärkeitä.
Ensimmäinen ajopäivä sujui hyvinkin vaivattomasti. Oli hauska huomata, että vaikka alla oli aiemmista pitkistä ajomatkoista poiketen polttomoottorilla kulkeva auto, pysähdyspaikoiksi valikoitui varsin usein tuttuja, suurteholatausta tarjoavia huoltoasemia. Kykenevällä sähköautolla matkanteko olisi ollut vain hieman hitaampaa. Saman pyörätelineen olisi voinut kiinnittää ja tavaran kuormata vaikkapa Volvo C40 -sähköautoon.
Perillä Nuorgamissa keskikulutus koko etapilla tasoittui 7,3 litraan sadalla kilometrillä. Kulutusta hillitsi rauhallinen matkanteko ja noin 150 sähköllä ajettua kilometriä. Toisaalta kulutusta kasvattivat mukana kulkevat polkupyörät.
Mukavaa matkantekoa myös pidemmälle kuskille
Juuri tällaisessa pitkän matkan matka- ja pyöräilykäytössä XC60 ja sen vetokoukkuun liitetty Volvon pyöräteline ovat toimiva parivaljakko. Auto tarjoaa monenlaista toiminnallisuutta ja mukavuusvarustetta, mutta kahdella kuskilla ja pitkällä ajomatkalla tietyt ominaisuudet korostuvat.
Kun autossa istuu oikeastaan useamman päivän, keskeisimmäksi ilon aiheeksi nousi hyvät istuimet ja niiden muistipaikat. Riittävä ja myös säädettävä reisituki ja muut istuimien monipuoliset säädöt osoittautuivat arvokkaiksi.
Olen itse keskimittainen, mutta Jaakolla on pituutta yli kaksi metriä. Kuskia vaihdettaessa oikeaa ajoasentoa ei tarvinnut etsiä joka kerta erikseen, kun sopivat istuimen ja peilien säädöt oli tallennettu istuimen pikavalintaan. Tuhansien kilometrien taival voi siis olla mukava myös yli kaksimetriselle kuskille, samalla kun näkyvyys autosta on hyvä ja hallintalaitteiden etäisyydet kohdallaan.
Toinen matkantekoa rentouttava asia oli vähäinen ajomelu yhdistettynä hyvään äänentoistoon ja Android Automotiven mahdollistamaan suoratoistopalvelujen käyttöön. Olipa musiikki tai kiinnostava podcast-jakso sitten Spotifyssä tai vaikka Yle Areenassa, sen sai sujuvasti soimaan suoraan auton kojelaudasta.
Ajamiseen mukavuutta ja huolettomuutta toi vakaasti toimiva mukautuva vakionopeudensäädin ja kaistavahti. Kuljettajan tarkkaavaisuutta tarvitaan edelleen, mutta ajamisen vaivattomuus viehättää.
Polkupyörätkin kulkivat mukana helposti. Ja kun auto on parkissa, voi Volvon fillaritelineen kallistaa poispäin autosta, jolloin takakonttiin ja tavaroihin pääsee helposti käsiksi.
Tie pohjoiseen
Pidämme Jaakon kanssa molemmat retkeilystä ja ulkoilmasta. Olikin helppo tehdä päätös yöpymisestä matkan varrella maastossa, teltassa, vaikka hotellejakin olisi ollut tarjolla.
Ensimmäinen yö osui Rovaniemen läheiselle Vikakönkäälle, Napapiirin retkeilyalueelle. Täällä retkeilijää hemmotellaan komealla koskella sekä korkeatasoisilla laavu- ja ruokapaikkarakenteilla. Jopa sää suosi. Aamupalat heräsimme tekemään varhain liki täydellisissä sääolosuhteissa saksalaisten karavaanarien vasta heräillessä.
Toinen ajopäivä Lapissa oli maisemallisesti mielenkiintoisempi. Nelostie jatkaa Rovaniemeltä kohti Sodankylää ja edelleen Saariselälle, jossa on eittämättä yksi koko maamme kauneimmista tiepätkistä: täällä reitti kiipeää avotunturiin, jossa aurinkoista keliä korostivat tummat, sateen repimät kuuropilvet horisontissa.
Lounaspaikaksi valikoitui ravintola tunturin huipulla. Tästä oli hyvä jatkaa viimeiselle etapille Ivalon ja Inarin suuntaan.
Nelostien viimeinen risteys on Kaamasessa, Inarijärven luoteispuolella. Pohjoiseen vievältä reitiltä haarautuu tie länteen, Karigasniemen suuntaan. Läntinen haara on varmasti enemmän liikennöity, onhan se reitti Nordkappiin. Mutta me jatkamme pohjoiseen, viimeisille kilometreille kohti Utsjokea ja edelleen Nuorgamia.
Ehdimme hyvin perille kisatoimistoon, asensimme tuoreet kisanumerot pyöriin, söimme tuhdin, pastapitoisen iltaruoan ja ehdimme saunomaankin. Nukkumaan piti mennä ajoissa, sillä kisapäivän herätys olisi jo aamuviideltä.
Kaldoaivi, puuton tunturi
Kaldoaivi Ultra Trailin kisataipaleet ovat pitkiä. Erityisen haastavaksi ne tekee Suomen suurimman erämaan, Kaldoaivin maasto, joka on suurelta osin avotunturia. Jänkä ei tarjoa kulkijalle suojaa kovalta tuulelta.
Kisareitit seuraavat mönkijäuria, joiden koko mitalle jääkausi on kylvänyt soraa ja nyrkin kokoista kiveä. Paitsi sinne, missä luonto päätyi tekemään reitistä ajokelvottoman jalkapallon kokoisilla lohkareilla, mudalla tai suolla. Reitistön kruunaa kolme isoa vesistön ylitystä, joissa kisaaja pääsee viemään pyörän joen yli.
Itse tavoittelin lähinnä hyväksyttyä kisasuoritusta ja tämä onnistuikin hienosti, reilun seitsemän tunnin suoritusajalla. Ennakkoon jännittämiäni kalusto-ongelmia ei lopulta ilmennyt lainkaan, mutta oikea polvi kipeytyi loppumatkasta.
Jaakko suoriutui hurjasta 130 kilometrin maastoajostaan vain hieman yli 12 tunnissa. Olosuhteet huomioiden suoritus oli varsin hyvä.
Pitkälle kotimatkalle oli mukava lähteä vielä kisapäivän iltana. Nelostietä takaisin etelään ja kahden yöpymisen taktiikalla kotiin. Onneksi XC60 on hyvä matka-auto myös kotimatkalle, Kaldoaivilla rypeneille maastopyöräililijöille.
Lue lisää Volvo XC60 pistokehybridistä Volvon www-sivuilta.
Kaldoaivi Ultra Trailistä lisää täällä.
Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala, Youtube-videon kuvaus ja tuotanto: Jaakko Alajoki.
Artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Volvon kanssa.
Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala
Kirjoittaja on sähkötekniikan, viestinnän ja markkinoinnin ammattilainen ja pyöräilyn harrastelija joka on kirjoittanut sähköautoista ja niiden latausjärjestelmistä sekä ajoneuvojen ohjelmistoista vuodesta 2013 alkaen.