Kesäloma on ollut sopivan pitkä ja tapahtumarikas. Erityisesti olen päässyt palaamaan sähköautoiluharrastuksen pariin, ensin BMW iX3:lla (kyllä, se uusi Neue Klasse) ja sitten Hyundain IONIQ 6:n N-Line -versiolla.
Kesän reissut osoittautuivat yllätten ohi ajamisen aikakauden aluksi.
Vuosia sitten Lappiin reissaaminen täyssähköautolla vaati pysähdyksiä vähän erikoisissa paikoissa, kuten Siikalatvan Hesburgerilla, Kärsämäen Juustoportilla tai Pellon Vihreällä pysäkillä. Nämä olivat niitä uudisraivaajia, joiden tonteille itsenäiset yrittäjät, Virta, Recharge Infra ja kumppanit perustivat ensimmäisiä jopa 50 kilowatin teholatureita ja mahdollistivat helsinkiläisen ajomatkan Lapin kohteisiin.
Mutta nyt ajoin kaikkien näiden perinteikkäiden paikkojen ohi. Paitsi Kärsämäen, jossa pysähdyin villavaatekaupoille. En siis suinkaan lataamaan.
Uusien autojen 800-volttiset järjestelmät mahdollistavat reilusti yli 200 kilowatin keskilataustehon, huipputehojen lähestyessä jo 400 kilowattia. Samalla isot akut vievät autoa yhdellä latauksella aidosti 400-500 kilometrin matkan. Pidemmällekin, jos olosuhteet osuvat kohdalleen.
Tienvarsilatauksessa edelläkävijän etu on sulanut. Yksi tai kaksi latauslaitetta jollain sopivalla paikalla ei houkuttele enää autoilijaa paikalle. Nyt suuritehoisia latauspaikkoja pitää olla vähintään kuusi, mieluiten enemmän. Latauksen pitää olla sujuvaa ja vaivatonta, maassa lojuvat Deltan latauskaapelit ja hankalat maksutavat eivät ole enää tätä päivää.
Latausliiketoiminta on muuttunut Suomessa nopeasti ja kehitys jatkuu voimakkaana. Tarvitaan lisää tehoa, valtiovalta ja EU tuovat lisää regulaatiota (AFIR ja NAP) ja markkina tiukentuvaa hintakilpailua ja yhä parempia oheispalveluja. Uskompa, että tämä on peli jossa isot pärjäävät parhaiten.
Ja ennen kaikkea: Autoilijoissa on pieni, mutta uusien autojen myötä voimakkaasti kasvava ryhmä joka suhtautuu suurteholataukseen kuin bensan tankkaamiseen: Nopea, 5-10 minuutin lataus ja matka jatkuu. Tässä ehkä ostetaan se kahvikuppi, mutta lounaskaupat siirtyvät sinne missä ne halutaan syödä – ei sinne missä se matkantekemisen näkökulmasta aiemmin oli välttämättömyys.
Latausliiketoiminta on muuttunut Suomessa nopeasti ja kehitys jatkuu voimakkaana. Tarvitaan lisää tehoa, valtiovalta tuo lisää regulaatiota (AFIR ja NAP), markkina tiukentuvaa hintakilpailua ja yhä parempia oheispalveluja. Uskompa, että tämä on peli jossa isot pärjäävät parhaiten.
Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala