Volkswagen e-up! määrittelee edullisimman sähköauton

Volkswagen-konserni julkaisi jo kymmenen vuotta sitten pienen Up-kaupunkiautonsa. Sen sähköistetty versio e-up! ei sekään ole aivan uusi, se nimittäin esiteltiin ensimmäistä kertaa Suomessa jo syyskuussa 2014 e-Golfin kanssa.

Mutta sitten tuli vuosi 2020 ja EU:n uudet päästörajat. Valmistajan malliston keskipäästöt eivät saa ylittää 95 grammaa hiilidioksidia kilometrillä, mikä patistelee myymään sähköautoja. Tähän tarpeeseen Volkswagen-konserni valjasti ja myös hinnoitteli koetellun New Small Family (NSF) -alustan, jonka päälle e-Up tehdään. 

Nyt sen päälle tehdään uusia Volkswagen e-Up!-, Seat Mii– ja Skoda Citigo -autoja. Ne ovat edullisimpia täyssähköautoja mitä markkina tarjoaa, lähtöhinnan heiluessa 20 000 euron molemmin puolin. Vuoden 2014 malliin nähden isoin muutos on ajoakussa, jonka koko on suunnilleen tuplaantunut 32 kilowattituntiin. Nyt WLTP-kantamaa luvataan 260 kilometriä. 

On aika selvittää onko niistä muuhunkin kuin päästötilastojen kaunistamiseen. Koeajoon päätyi Volkswagen e-up!, Style-varustelulla. 

Pieni ja edukas – mistä siis on tingitty?

E-up on valmistajansa pienin menopeli ja painoltaan vain reilut 1200 kiloa. Pienissä ja edullisissa autoissa onkin mielenkiintoista tutkia missä kohtaa valmistaja on säästänyt ja missä ei.

Jo auton sisään, kuskin penkille pyrkiessä käy selväksi ensimmäinen materiaalikustannusten optimointikohde: avaimeton ovien avaus loistaa poissaolollaan joten ovet avataan avaimen kauko-ohjauksella. 

Istuinmukavuus on ihan ok. Volkkareissa harvemmin tulee istuttua monisäätöisissä sähköpenkeissä, mutta ehkä odotin Golfista tuttua jämäkämpää istuintuntumaa. Mittaritaulusta ei pidä turhaan etsiä hienoja näyttöpaneeleja mutta analoginen neulamittaristo on kuitenkin hyvin selkeä. Sisätilojen laatuvaikutelma onkin erittäin hyvä. Se ei ole halpa, niinkuin joissain, noh, halvoissa autoissa joskus on. 

Kuskin ja kartturin välisen tilan vie vaihdekeppi ja manuaalivetoinen käsijarru. Nämä ulokkeet ovat aivan toimivia, mutta keskikonsolin tilan olisin mieluummin hyödyntänyt pikkutavaran säilytykseen. Se olisi vaatinut tilaa vievän jarrukahvan vaihtamista automaattiseen seisontajarruun, mitä ei ole tarjolla. Samoin valtava vaihdevalitsin joutaisi jo automuseoon muistoksi ajalta jolloin autoissa tosiaan oli vaihdelaatikko ja vaihdekepillä mekaaninen yhteys siihen. Golf MK8:n ja Audi e-tronin vaihdevalitsimet ovat askelia hyvään suuntaan.

Keskikonsolissa on muutama nappula keskeisimmille toiminnoille, kuten ilmastoinnille, radiolle ja bluetooth-säädöille. Pienen pieneen näyttöön piirtyy peruutuskameran kuva sekä parkkitutkan grafiikat. Keskikonsoli on hyvin pelkistetty, mutta täysin käyttökelpoinen. Kaikille tarvittaville toiminnoille on tarvittava vipu tahi painike. 

Minkäänlaista navigaattoria autossa ei ole, mutta keskikonsolinäytön päällä on teline kännykälle. Vielä 2014 tässä oli pieni näyttö, nyt valmistaja tuntuu luottavan (aivan oikein) siihen että kuski käyttää mieluummin omaa puhelinta autoviihteen hallintaan. 

Teline on toimiva ja tukeva ja se on sijoitettu hyvin siten että se on kuskin ja kartturin näkökentässä mutta ei peitä maisemaa autosta ulos. Sen yhteyteen on myös tuotu auton ainoa USB-virtaliitin. Tällaisen telineen näkisin mielelläni kaikenlaisissa autoissa, en vain e-up:ssa. Vielä kun kännykän saisi käännettyä pystyyn, pystykäyttöliittymä kun on enemmän tätä päivää.

Takapenkillä on tilaa kahdelle. Aikuinen ei siellä mielellään matkusta, mutta lapsille tilat riittävät juuri ja juuri. Takakontin syvyys on pieni, mutta korkeus suuri. Mitään erityistä matkatavaraa sinne ei kuitenkaan kannata ajatella laittavansa. E-up on ennen kaikkea yhden tai kahden ihmisen kaupunkikulkine. 

Pitäisi toimia myös kännykällä

Euroopan Unionia on kiittäminen paitsi 95 gramman säännöstä, myös yhdistettävyydestä, jonka eCall-hätäviestipalvelu on käytännössä ajanut uusiin autoihin. Vuodesta 2018 alkaen uusissa autoissa on aina mukana laite jolla saadaan yhteys matkapuhelinvarkon kautta hätäkeskukseen.

Tämän myötä myös edullisimpiin autohin alkaa valua sovelluksia, jolla esimerkiksi auton latauksen tilan voi tarkistaa etäyhteyden yli. Ehkä tärkein ominaisuus on kuitenkin mahdollisuus kytkeä ilmastointi tai lämmitys päälle kännykästä. Sähköauto onkin usein auto, jonka ikkunoita ei tarvitse ikinä talvella rapsutella auki, tai kesällä hikoilla lähdössä.

Tämä mahdollisuus on tarjolla myös e-up:iin, mutta jostain ohjelmistosolmusta johtuen yhteyden luonti Volkswagenin kännykkäsovelluksen ja auton välille ei onnistunut. Tämä kohta jäi siis tällä kertaa testaamatta.

Ja sitten liikkeelle!

Auton saa kuitenkin paikallisesti päälle kunhan tähtää avaimen ensin virtalukkoon ja vääntää. Tämä on sähköautossa erikoinen ja eksoottinenkin kokemus, normaalisti vain ajetaan tai ehkä painetaan on/off -painiketta.

Sähkömoottori vääntää tuttuun tapaan hyvin ja auto on vauhdikas ja hauska ajettava. Alustasta huomaa nopeasti, että sitä ei ehkä ole suunniteltu ihan näin tehokkaille moottoreille. Rengasäänet ja tien epätasaisuudet välittyvät selvästi kabiiniin. 

Autosta löytyy kaistavahti vakiovarusteena, mikä on poikkeuksellista näin edulliselle autolle. Kaistavahti tekee hyvää auton suuntavakaudelle sillä akseliväli on autossa lyhyt. E-up ei kärsi vastaavasta levottomuudesta maantieajossa kuin esimerkiksi samaan tapaan lyhyt BMW i3, jossa kaistavahtia ei ole. Tuulilasi on sähkölämmitetty, mikä parantaa melkoisesti talvikäytettävyyttä.

Kaupunkiajossa auto kulkee aluksi hämmentävän pienellä 11,5 kWh/100 km kulutuksella. Näin matalaa kulutuslukemaa en ole koskaan päässyt todistamaan missään autossa. Kun testiajoreitti laajeni kattamaan myös moottoritiet ja kuluttavan kortteliajon Eira-Punavuori -akselilla, tasottui kulutuslukema noin 15 kWh lukemaan, mikä on edelleen erittäin kohtuullinen lukema, joskin hieman enemmän kuin auton WLTP-lukema. Omalla ajotyylilläni auton akkukantama olisi hieman yli 200 kilometriä.

Mainittu Eira-Punavuori on e-up:lla erinomaisen lystikästä ajettavaa. Pieni, tehokas ja ketterä auto on aivan omimmillaan tällä kapeiden katujen kortteliasemakaavan alueella.

E-Up kärsii heikohkosta aerodynamiikasta, mikä nostaa kulutuslukemia erityisesti moottoritiellä. Enkä ajossa säästellyt energiaa mitenkään vaan etenin aivan reippaasti. Autolla olisi kuitenkin varmasti mahdollista ajaa WLTP-lukeman mukaan. Koeajot osuivat vuodenaikaan, jolloin ei tarvitse ilmastointia eikä lämmitystä.

Seitsemän ja neljäkymmentä kilowattia latausta

E-up:ssa ei ole säästelty lataustekniikassa. Kuorien sisällä on sekä seitsemän kilowatin vaihtovirtalaturi, että CCS-pikalatausliitin joka mahdollistaa latauksen parhaimmillaan noin 40 kilowatilla. 

Lataustehon numerot jäävät toki moninkertaisesti kalliimpien premium-autojen numeroista, mutta toisaalta ovat aivan linjassa vain muutaman vuoden takaisten paljon arvokkaampien mallien lataustehojen kanssa. Type2-liitännästä (standardi sähköauton lataustapa) e-Up lataa täyteen vain noin viidessä ja puolessa tunnissa, mikä yhdistettynä pieneen kulutukseen tarkoittaa sitä, että lataukseen ei tarvitse paljon käyttää aikaa.

Esimerkiksi iso Mersun katumaasturi EQC lataa samalla teholla vaihtovirtaa kuin e-up, mutta kuluttaa suunnilleen tuplat. Niinpä sen latausaika ajettua kilometriäkin kohti on kaksinkertainen e-up:iin nähden. Tällä on merkitystä erityisesti, jos kotiparkissa ei ole latausmahdollisuutta. e-up:n kanssa julkisen latauksen varassa oleminen on helpomaa.

Onko se hyvää vastinetta rahalle?

Autokaupoilla asiakas joutuu pohtimaan miten paljon autoa eurolla saa, mitä autossa arvostaa ja mitä todella haluaa. Vuonna 2014 e-up:n akku oli puolet nykyisestä ja hinta 6000 euroa enemmän. Eli vastine rahalle on nyt jotain aivan muuta kuin muutama vuosi sitten.

Toisaalta E-up:n ja vähän ajetun e-Golfin välillä on vain muutama tonni euroja, mutta valtaisa ero autoa. E-Up on hyvä, parempi kuin odotin, mutta Golfin alusta ja ajettavuus ovat vielä merkittävästi parempia. Golffiin saa aika hienon keskikonsolin, avaimettoman ovenavauksen ja käynnistyksen ja sen takapenkillä voi aikuinen matkustaa ja takakonttiin laittaa tavaroita. 

Uutena e-Golfia ei enää saa. Sen seuraaja on ID.3 -nimellä kulkeva sähköauto, jota pitäisi päästä ehkä syksyllä koeajamaan. Elämme kuitenkin aikaa jolloin virus rajoittaa normaalia elämää ja ID.3:n myyntiintulo on uutisista päätellen ohjelmistokehittäjien käsissä. 

Jos alle 30 000 euron sähköautot kiinnostavat, kannattaa tsekata myös Renault Zoe, jota myydään tällä hetkellä noin 28 000 eurolla. Aiempien Rellujen ajettavuus ja varustelu ei ole ollut Volkkarien tasolla, mutta ehkä ranskalaisvalmistaja on uuden Zoen myötä saanut tasoa nostettua. Ainakin akkua on jaossa riittämiin, yli 50 kWh. 

Volkkarin e-Up ja sen variantit Seatilla ja Skodalla ovat ehdottomasti hyviä, pirteitä autoja. Kuulin autoa kutsuttavan myös söpöksi ja sympaattiseksi. E-up on ehdottomasti parhaasta päästä pikkuautoja, mitä olen päässyt ajamaan.

Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala